SDP http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132393/all Sun, 21 Oct 2018 21:37:00 +0300 fi He eivät halua ilmastovaaleja http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262927-he-eivat-halua-ilmastovaaleja <p>Miksi hallitus, nyt syksyn tullen, on ryhtynyt oikein olan takaa nokittelemaan työntekijäpuolelle, ja taas ryhtynyt jyräämään muun muassa perustuslakiin väistämättä törmäävää irtisanomislakia?</p><p>Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa oli vielä hetki sitten tolkuton kiire. Nyt kriittisin kysymys onkin vain heikentää irtisanomissuojaa. Eikä sekään tule tapahtumaan. Kunhan nyt pääsevät riitelemään, saavat vähän jotain lakkoa, pelleilevät soppatykkien kanssa, ja sitten ovat riitelevinään vähän lisää vielä. Vaikkapa lakkokiellosta, joka olisi - taas kerran - laillisesti täysin mahdoton hanke.</p><p>Onko tässä teatterissa kyse vain vaalirahojen ja uskollisuuden kerjäämisestä sidosryhmiltä? Vai olisiko tämä nyt kuitenkin pelkkä härski silmänkääntötemppu?</p><p><br /><strong>Ilmastovaalit olisivat tappio perinteisille suurille</strong></p><p>Jos Suomessa toden teolla äänestettäisiin ilmastonmuutosta vastaan, keskusta ja kokoomus olisivat todella heikoilla. Massiiviset yritystuet, joita hallitus ei saanut leikattua, kohdistuvat suurilta osin ilmastolle haitalliseen teollisuuteen. Tuki lihan tuotannolle on keskustalle aivan mahdoton karsittava, ja hakkuiden vähentäminen tulee lyhyellä aikavälillä iskemään metsänomistajiin - joita Suomessa riittää, ja jotka melko varmasti äänestävät jompaakumpaa &quot;omistavan luokan&quot; puolueistamme.</p><p>Mutta helisemässä olisivat demaritkin. AY-jäärät eivät missään nimessä halua uudistuksia, jotka heikentäisivät &quot;perinteistä&quot; teollisuuttamme, tai edes hidastaisivat sen kasvua. Heidän stereotyyppisimmät perusäänestäjänsä haluavat pysyä samassa duunissa aina eläkeputkeen saakka, mieluiten ilman mitään muutoksia työnkuvaan saati lisäkoulutuksia. Eikä Skodan bensan hinta saa nousta! Ja ne jokavuotiset lentoliput etelään olisi hyvä pitää halpoina tulevaisuudessakin...</p><p><br /><strong>Entä jos?</strong></p><p>IPCC:n raportti tuli ulos vasta aivan äsken. Monet erilaiset eturyhmät haluavat, että se myös unohdetaan normaalin uutissyklin tahtiin.</p><p>Jos suomalaiset todella ovat huolestuneet ja äänestävät ilmaston puolesta, tietää se kylmää kyytiä kepun ja kokoomuksen lisäksi myös demareille.</p><p>Yhteiskuntaamme on jo nyt syntymässä uusi kahtiajako. Toisella puolella ovat ne, joiden mielestä ei pidä tehdä mitään <strong>liian</strong> nopeasti, jos se esimerkiksi vaatisi yhteisen veneen keikuttamista.</p><p>Toisella puolella taas olemme me, jotka haluamme yhteiskuntaan oikeita muutoksia. Me, jotka jo vuosia olemme vaatineet yritystukien poistamista, ympäristöhaittojen verottamista, yrityksille aitoa taloudellista vastuuta aiheuttamistaan tuhoista.</p><p><br /><strong>...</strong></p><p>Eilen Mykkänen, Vanhanen ja Rinne toistelivat kuin yhdestä suusta, että muutos täytyy tehdä hitaasti - käytännössä niin, että fossiilisten tukemista ja käyttöä vähennettäisiin asteittain <strong>neljän seuraavan hallituksen</strong> aikana, hiilinielujen tuhoamista jatkettaisiin maltillisesti, turve ajettaisiin alas vasta sitten joskus, jne.</p><p>Valitettavasti tiedämme mitä tällainen lupailu tarkoittaa. Me näimme, miten yritystukia leikattiin tämänkin hallituksen toimesta, kun olihan se hallitusohjelmaan kirjattu - leikkauksia mietittiin hetki ja sitten vain jätettiin leikkaamatta. Ei uskallettu keikuttaa venettä sitten yhtään.</p><p>Ja kyllä, kyllä päättäjämme tiesivät jo vuosia sitten, mitä <strong>tarvitsisi</strong> tehdä. Suomi on sitoutunut Pariisin sopimukseen, ja hallitus on kyllä kuullut asiantuntijoita näissä hommissa. Heille on kerrottu, mutta he eivät ole valmiita tekemään mitään - koska heidän suosionsa riippuu siitä, että eivät tee. Samoin heidän osakesalkkujensa arvo. Myös AY-liikkeen rahasto- sun muiden sijoitusten.</p><p>Mukavampaa on nyt nostattaa vaikka pientä kärhämää työmarkkinoilla, siitä ei seuraa mitään mutta sillä saadaan otsikoita, siitä voidaan pitää palopuheita eduskunnassa, ja sivussa huutelevat Vartiaiset sun muut trollit, joilla ei edes ole mitään muuta virkaa kuin huutelu, palkitaan taas uudella vartilla julkisuudessa.</p><p>Tätä samaa näiltä Suomen politiikan mammuteilta on luvassa tulevaisuudessakin; miksi muuttaa tänään mitään, minkä voisi muuttaa huomenna?</p><p>Neljän hallituksen kuluttua. Miettikääpä sitä hetki. Meillä nimittäin ei ole varaa odottaa enää edes yhden hallituksen ajan. Seuraavan olisi osuttava nappiin.</p><p><br /><strong>Onko uhkana vastakkainasettelu ilmastokysymyksessä?</strong></p><p>Joidenkin mielestä nyt jos koskaan olisi vältettävä identiteettipolitikointia. Vaikeaa se vaan on, kun jakolinja on noinkin selkeä - vanhat ja vanhoilliset keskenään diilailijat vs. pienet ja pienehköt, nuoremmat ja tuoreemmat puolueet.</p><p>Onneksi ilmastonmuutoksen suoranaiset kieltäjät ovat yhteiskunnassamme heikoilla. Kyllä kaikki päättäjämme ihan varmasti IPCC:n löydöksiin uskovat - monet vain eivät haluaisi tehdä ensimmäisinä mitään. Etteivät sidosryhmät pettyisi.</p><p>Kun hiilivoima ja turpeen nosto lopulta kielletään EU:n toimesta, syy siitä saadaan sentään sälytettyä Brysselin herroille - ja silloinkin toimenpiteissä vitkutellaan varmasti. Tämä on ongelma: oikeasti meidän pitäisi olla edelläkävijöitä ja painostaa myös sitä Brysseliä. Ja ensi vuonna me olemme <strong>EU:n puheenjohtajamaa,</strong> joten vaikuttamisen aika on juuri nyt!</p><p>Ei ole onneksi uskottavaa, että varsinaiset ilmastodenialistit pääsisivät Suomessa valtaan, kuten vaikkapa Yhdysvalloissa. Täällä persuistakin tuli vain hetkeksi melkein-suuri puolue, kun Soini päästi rasistit oikein möyhöämään - mutta pahimmillaankin rasismia (ja siihen elimellisesti liittyviä ilmiöitä) kannatti, tai sieti, vain noin yksi viidestä äänestämään vaivautuneesta.</p><p>Mutta mistään puolueesta ei täällä tule suuri sillä, jos päästää pehmeitä puhuvat denialistit ääneen nykyisten sään vaihteluiden ja ääri-ilmiöiden keskellä.</p><p><strong>Oikea vaara</strong> ovat kuitenkin ne, jotka lupaavat tehdä jotain ilmaston hyväksi, mutta eivät ole oikeasti valmiita tekemään. Ne, jotka lupailevat asioita vaaliteltoilla ja vieläpä kirjaavat tekoja hallitusohjelmaan, mutta jättävät tekemättä. Ja sitten, pahimmillaan, vieläpä tekevät aivan päinvastoin. &nbsp;</p><p><br /><strong>...</strong><br /><br /><em>Kuvissa on joitain satunnaisia kylttejä ja ihmisiä, joihin törmäsin lauantaina. Koetin valita parhaat otokset mutta kamerani on peruna, sori siitä.</em></p><p><strong><em>...</em></strong></p><p><em>Piraattipuolueen ympäristöohjelmaan voit tutustua <a href="https://piraattipuolue.fi/politiikka/energia-ymparisto/">täällä</a>. Tulemme täydentämään sitä lähiaikoina; puolueessamme on vahva konsensus tieteen puolesta ja mm. yritystukia vastaan; kannattamattoman ja haitallisen liiketoiminnan on parempi loppua ajoissa. Parempaan energian, ruoan ja muiden hyödykkeiden tuotantoon siirrytään avoimuutta ja vastuuta lisäten, mm. hiili- ja muiden haittaverojen kautta.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi hallitus, nyt syksyn tullen, on ryhtynyt oikein olan takaa nokittelemaan työntekijäpuolelle, ja taas ryhtynyt jyräämään muun muassa perustuslakiin väistämättä törmäävää irtisanomislakia?

Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa oli vielä hetki sitten tolkuton kiire. Nyt kriittisin kysymys onkin vain heikentää irtisanomissuojaa. Eikä sekään tule tapahtumaan. Kunhan nyt pääsevät riitelemään, saavat vähän jotain lakkoa, pelleilevät soppatykkien kanssa, ja sitten ovat riitelevinään vähän lisää vielä. Vaikkapa lakkokiellosta, joka olisi - taas kerran - laillisesti täysin mahdoton hanke.

Onko tässä teatterissa kyse vain vaalirahojen ja uskollisuuden kerjäämisestä sidosryhmiltä? Vai olisiko tämä nyt kuitenkin pelkkä härski silmänkääntötemppu?


Ilmastovaalit olisivat tappio perinteisille suurille

Jos Suomessa toden teolla äänestettäisiin ilmastonmuutosta vastaan, keskusta ja kokoomus olisivat todella heikoilla. Massiiviset yritystuet, joita hallitus ei saanut leikattua, kohdistuvat suurilta osin ilmastolle haitalliseen teollisuuteen. Tuki lihan tuotannolle on keskustalle aivan mahdoton karsittava, ja hakkuiden vähentäminen tulee lyhyellä aikavälillä iskemään metsänomistajiin - joita Suomessa riittää, ja jotka melko varmasti äänestävät jompaakumpaa "omistavan luokan" puolueistamme.

Mutta helisemässä olisivat demaritkin. AY-jäärät eivät missään nimessä halua uudistuksia, jotka heikentäisivät "perinteistä" teollisuuttamme, tai edes hidastaisivat sen kasvua. Heidän stereotyyppisimmät perusäänestäjänsä haluavat pysyä samassa duunissa aina eläkeputkeen saakka, mieluiten ilman mitään muutoksia työnkuvaan saati lisäkoulutuksia. Eikä Skodan bensan hinta saa nousta! Ja ne jokavuotiset lentoliput etelään olisi hyvä pitää halpoina tulevaisuudessakin...


Entä jos?

IPCC:n raportti tuli ulos vasta aivan äsken. Monet erilaiset eturyhmät haluavat, että se myös unohdetaan normaalin uutissyklin tahtiin.

Jos suomalaiset todella ovat huolestuneet ja äänestävät ilmaston puolesta, tietää se kylmää kyytiä kepun ja kokoomuksen lisäksi myös demareille.

Yhteiskuntaamme on jo nyt syntymässä uusi kahtiajako. Toisella puolella ovat ne, joiden mielestä ei pidä tehdä mitään liian nopeasti, jos se esimerkiksi vaatisi yhteisen veneen keikuttamista.

Toisella puolella taas olemme me, jotka haluamme yhteiskuntaan oikeita muutoksia. Me, jotka jo vuosia olemme vaatineet yritystukien poistamista, ympäristöhaittojen verottamista, yrityksille aitoa taloudellista vastuuta aiheuttamistaan tuhoista.


...

Eilen Mykkänen, Vanhanen ja Rinne toistelivat kuin yhdestä suusta, että muutos täytyy tehdä hitaasti - käytännössä niin, että fossiilisten tukemista ja käyttöä vähennettäisiin asteittain neljän seuraavan hallituksen aikana, hiilinielujen tuhoamista jatkettaisiin maltillisesti, turve ajettaisiin alas vasta sitten joskus, jne.

Valitettavasti tiedämme mitä tällainen lupailu tarkoittaa. Me näimme, miten yritystukia leikattiin tämänkin hallituksen toimesta, kun olihan se hallitusohjelmaan kirjattu - leikkauksia mietittiin hetki ja sitten vain jätettiin leikkaamatta. Ei uskallettu keikuttaa venettä sitten yhtään.

Ja kyllä, kyllä päättäjämme tiesivät jo vuosia sitten, mitä tarvitsisi tehdä. Suomi on sitoutunut Pariisin sopimukseen, ja hallitus on kyllä kuullut asiantuntijoita näissä hommissa. Heille on kerrottu, mutta he eivät ole valmiita tekemään mitään - koska heidän suosionsa riippuu siitä, että eivät tee. Samoin heidän osakesalkkujensa arvo. Myös AY-liikkeen rahasto- sun muiden sijoitusten.

Mukavampaa on nyt nostattaa vaikka pientä kärhämää työmarkkinoilla, siitä ei seuraa mitään mutta sillä saadaan otsikoita, siitä voidaan pitää palopuheita eduskunnassa, ja sivussa huutelevat Vartiaiset sun muut trollit, joilla ei edes ole mitään muuta virkaa kuin huutelu, palkitaan taas uudella vartilla julkisuudessa.

Tätä samaa näiltä Suomen politiikan mammuteilta on luvassa tulevaisuudessakin; miksi muuttaa tänään mitään, minkä voisi muuttaa huomenna?

Neljän hallituksen kuluttua. Miettikääpä sitä hetki. Meillä nimittäin ei ole varaa odottaa enää edes yhden hallituksen ajan. Seuraavan olisi osuttava nappiin.


Onko uhkana vastakkainasettelu ilmastokysymyksessä?

Joidenkin mielestä nyt jos koskaan olisi vältettävä identiteettipolitikointia. Vaikeaa se vaan on, kun jakolinja on noinkin selkeä - vanhat ja vanhoilliset keskenään diilailijat vs. pienet ja pienehköt, nuoremmat ja tuoreemmat puolueet.

Onneksi ilmastonmuutoksen suoranaiset kieltäjät ovat yhteiskunnassamme heikoilla. Kyllä kaikki päättäjämme ihan varmasti IPCC:n löydöksiin uskovat - monet vain eivät haluaisi tehdä ensimmäisinä mitään. Etteivät sidosryhmät pettyisi.

Kun hiilivoima ja turpeen nosto lopulta kielletään EU:n toimesta, syy siitä saadaan sentään sälytettyä Brysselin herroille - ja silloinkin toimenpiteissä vitkutellaan varmasti. Tämä on ongelma: oikeasti meidän pitäisi olla edelläkävijöitä ja painostaa myös sitä Brysseliä. Ja ensi vuonna me olemme EU:n puheenjohtajamaa, joten vaikuttamisen aika on juuri nyt!

Ei ole onneksi uskottavaa, että varsinaiset ilmastodenialistit pääsisivät Suomessa valtaan, kuten vaikkapa Yhdysvalloissa. Täällä persuistakin tuli vain hetkeksi melkein-suuri puolue, kun Soini päästi rasistit oikein möyhöämään - mutta pahimmillaankin rasismia (ja siihen elimellisesti liittyviä ilmiöitä) kannatti, tai sieti, vain noin yksi viidestä äänestämään vaivautuneesta.

Mutta mistään puolueesta ei täällä tule suuri sillä, jos päästää pehmeitä puhuvat denialistit ääneen nykyisten sään vaihteluiden ja ääri-ilmiöiden keskellä.

Oikea vaara ovat kuitenkin ne, jotka lupaavat tehdä jotain ilmaston hyväksi, mutta eivät ole oikeasti valmiita tekemään. Ne, jotka lupailevat asioita vaaliteltoilla ja vieläpä kirjaavat tekoja hallitusohjelmaan, mutta jättävät tekemättä. Ja sitten, pahimmillaan, vieläpä tekevät aivan päinvastoin.  


...

Kuvissa on joitain satunnaisia kylttejä ja ihmisiä, joihin törmäsin lauantaina. Koetin valita parhaat otokset mutta kamerani on peruna, sori siitä.

...

Piraattipuolueen ympäristöohjelmaan voit tutustua täällä. Tulemme täydentämään sitä lähiaikoina; puolueessamme on vahva konsensus tieteen puolesta ja mm. yritystukia vastaan; kannattamattoman ja haitallisen liiketoiminnan on parempi loppua ajoissa. Parempaan energian, ruoan ja muiden hyödykkeiden tuotantoon siirrytään avoimuutta ja vastuuta lisäten, mm. hiili- ja muiden haittaverojen kautta.

 

]]>
37 http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262927-he-eivat-halua-ilmastovaaleja#comments Ilmastonmuutos Keskusta Kokoomus SDP Siniset Sun, 21 Oct 2018 18:37:00 +0000 Ville Hautakangas http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262927-he-eivat-halua-ilmastovaaleja
Heinäluoma on liiankin taitava poliitikko http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262765-heinaluoma-on-liiankin-taitava-poliitikko <p>Arvostamani kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.314552?fbclid=IwAR3IgXsAAqf16voYbnWuPO4b-NX5r8ZR-2CfN_JLbrNfpzSpiMMgGBiZtZY">kirjoitti 12.10. Maaseudun Tulevaisuudessa</a> huolestaan tasapainoisen Suomen kehittämistä. Heinäluoma peräänkuulutti, kuinka tärkeää valtakunnan politiikassa on huomioida se, että politiikka hyödyttää koko Suomea.</p><p>Vielä edellisellä hallituskaudella demarileiri uskoi vakaasti suurkuntiin, mutta nyt SDP on kääntänyt katseensa Helsingin sykkeestä kehäkolmosen ulkopuolelle. Hyvä jos näin on. Vasta tällä viikolla SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli näyttämässä punaista valoa maakuntiin suunnitteilla oleville biotehdashankkeille.</p><p>Ilahduin siitä, että Heinäluoma on selvästi tarkastanut kantojaan. Toivottavasti näin tekee myös Rinne.</p><p>Aikaisemmin demareista on moitittu hallituksen panostuksia perustieverkon kunnossapitoon panostuksina &ldquo;navettateihin&rdquo;. On jokaisen oman harkinnan varassa, minkä kuvan tämänkaltaiset lausunnot antavat suhtautumisesta monen arjen kannalta välttämättömien teiden kunnossapitoon.</p><p>Tiedän, että arvostamallani edustaja Heinäluomalla on erityisen hyvä muisti. Luultavimmin lyöntivirheen johdosta hän unohti kuitenkin mainita muunmuassa kuntien valtionosuuksien leikkaukset, joita hän itse on ollut hyväksymässä viime hallituskaudella.</p><p>Nämä leikkaukset osuivat juuri harvaanasuttujen alueiden kuntien peruspalveluihin, kuten terveydenhoitoon ja koulutukseen.</p><p>Eero Heinäluoma on taitava poliitikko. Välillä hieman liiankin taitava.</p><p>Aluepolitiikan puolestapuhujia tarvitaan. Mutta sitäkin enemmän tarvitaan todellisia aluepoliitikkoja.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arvostamani kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) kirjoitti 12.10. Maaseudun Tulevaisuudessa huolestaan tasapainoisen Suomen kehittämistä. Heinäluoma peräänkuulutti, kuinka tärkeää valtakunnan politiikassa on huomioida se, että politiikka hyödyttää koko Suomea.

Vielä edellisellä hallituskaudella demarileiri uskoi vakaasti suurkuntiin, mutta nyt SDP on kääntänyt katseensa Helsingin sykkeestä kehäkolmosen ulkopuolelle. Hyvä jos näin on. Vasta tällä viikolla SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli näyttämässä punaista valoa maakuntiin suunnitteilla oleville biotehdashankkeille.

Ilahduin siitä, että Heinäluoma on selvästi tarkastanut kantojaan. Toivottavasti näin tekee myös Rinne.

Aikaisemmin demareista on moitittu hallituksen panostuksia perustieverkon kunnossapitoon panostuksina “navettateihin”. On jokaisen oman harkinnan varassa, minkä kuvan tämänkaltaiset lausunnot antavat suhtautumisesta monen arjen kannalta välttämättömien teiden kunnossapitoon.

Tiedän, että arvostamallani edustaja Heinäluomalla on erityisen hyvä muisti. Luultavimmin lyöntivirheen johdosta hän unohti kuitenkin mainita muunmuassa kuntien valtionosuuksien leikkaukset, joita hän itse on ollut hyväksymässä viime hallituskaudella.

Nämä leikkaukset osuivat juuri harvaanasuttujen alueiden kuntien peruspalveluihin, kuten terveydenhoitoon ja koulutukseen.

Eero Heinäluoma on taitava poliitikko. Välillä hieman liiankin taitava.

Aluepolitiikan puolestapuhujia tarvitaan. Mutta sitäkin enemmän tarvitaan todellisia aluepoliitikkoja.

www.joonaskontta.fi

]]>
1 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262765-heinaluoma-on-liiankin-taitava-poliitikko#comments Aluepolitiikka Helsinki Maaseutu SDP Suomi Fri, 19 Oct 2018 04:47:45 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262765-heinaluoma-on-liiankin-taitava-poliitikko
Demareiden metsäpolitiikassa ei ole mitään linjaa http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262362-demareiden-metsapolitiikassa-ei-ole-mitaan-linjaa <p>SDP:n puheenjohtaja <strong>Antti Rinne</strong> linjasi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomen tulee vähentää metsähakkuitaan. Rinteeltä on tämän jälkeen yritetty useaan otteeseen <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/261353-sivallus-antti-rinteelle-minne-haluat-siirtaa-suomen-biotaloussektorin-tyopaikat">kysellä</a>, mitkä tehtaat, sahat ja jalostamot laitetaan kiinni kun raaka-ainetta ei voida enää toimittaa. Vastauksia ei ole saatu. Joka tapauksessa demareiden linja tarkoittaa, että yhtään uutta biojalostamoa Suomeen ei voitaisi rakentaa. Esimerkiksi Lapissa meidän tulisi siis hakata naulat Tornion Kaidin ja Kemijärven Boreal Biorefin arkkuihin.</p><p>Antti Rinteen vastuuton politiikka näyttääkin herättäneen pienimuotoisen paniikin maakuntien demareissa. Tämän seurauksena SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja <strong>Johanna Ojala-Niemelä</strong> riensikin jo twitterissä <a href="https://twitter.com/ojalaniemela/status/1050236534874624000?s=21">ilmoittamaan</a>, että hakkuita voidaankin päinvastoin lisätä. Tällaisesta metsäpoliittisesta linjasta ei ota kyllä itse pirukaan selvää. Äänestäjillä tulisi kuitenkin olla oikeus tietää, millaista politiikkaa puolue edistää. Vaikka pidänkin Johanna Ojala-Niemelän linjaa vastuullisena, on minun luotettava enemmän Antti Rinteen sanomisiin. Hän kuitenkin johtaa puoluetta.</p><p>Ylipäätään on ikävää, että keskustelu metsäpolitiikasta on mennyt helppojen irtopisteiden keräilyksi. Ympäristöjärjestöt ja vihervasemmisto, nyt demareilla vahvistettuna, vaativat hakkuiden välitöntä vähentämistä. Mikäli toimimme näin, saamme kyllä kasvatettua metsien hiilivarantoa jonkun aikaa, mutta se raja tulee nopeasti vastaan. Asiantuntijoista ympäristönsuojelun professori <strong>Pekka Kauppi</strong> ja WMO:n pääsihteeri <strong>Petteri Taalas</strong> sen sijaan <a href="https://smy.fi/artikkeli/nakokulma-pohjoiset-metsat-ovat-valttikortti-ilmastonmuutosta-vastaan/">vahvistavat</a>, että pitkäaikainen ja suuri puuvarannon kasvattaminen edellyttää myös metsien hoitoa ja hakkuita. Tällaisen politiikan kautta hyödynnetään metsiemme koko hiilensidontakyky. Meillä puun kasvu ylittää selkeästi hakkuumäärät ja metsäpolitiikkamme onkin siten vastuullista. Usein unohdetaan myös, että Suomi on Euroopan metsävaltaisin ja eniten suojeltu maa.</p><p>Onkin alkanut tuntua siltä, että tässä keskustelussa ei ole enää kysymys ilmastopäästöjen vähentämisestä. Pikemminkin kyse on tiettyjen voimien pyrkimyksestä ajaa koko Suomen maa- ja metsätaloussektorit alas sekä kasvattaa luonnonsuojelualueiden määrää. Vastuullisten poliitikkojen ei pidä lähteä tällaiseen mukaan. Suomen maa- ja metsätaloussektorit ovat osa ilmastopolitiikkamme ratkaisuja, eivät osa ongelmaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne linjasi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomen tulee vähentää metsähakkuitaan. Rinteeltä on tämän jälkeen yritetty useaan otteeseen kysellä, mitkä tehtaat, sahat ja jalostamot laitetaan kiinni kun raaka-ainetta ei voida enää toimittaa. Vastauksia ei ole saatu. Joka tapauksessa demareiden linja tarkoittaa, että yhtään uutta biojalostamoa Suomeen ei voitaisi rakentaa. Esimerkiksi Lapissa meidän tulisi siis hakata naulat Tornion Kaidin ja Kemijärven Boreal Biorefin arkkuihin.

Antti Rinteen vastuuton politiikka näyttääkin herättäneen pienimuotoisen paniikin maakuntien demareissa. Tämän seurauksena SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä riensikin jo twitterissä ilmoittamaan, että hakkuita voidaankin päinvastoin lisätä. Tällaisesta metsäpoliittisesta linjasta ei ota kyllä itse pirukaan selvää. Äänestäjillä tulisi kuitenkin olla oikeus tietää, millaista politiikkaa puolue edistää. Vaikka pidänkin Johanna Ojala-Niemelän linjaa vastuullisena, on minun luotettava enemmän Antti Rinteen sanomisiin. Hän kuitenkin johtaa puoluetta.

Ylipäätään on ikävää, että keskustelu metsäpolitiikasta on mennyt helppojen irtopisteiden keräilyksi. Ympäristöjärjestöt ja vihervasemmisto, nyt demareilla vahvistettuna, vaativat hakkuiden välitöntä vähentämistä. Mikäli toimimme näin, saamme kyllä kasvatettua metsien hiilivarantoa jonkun aikaa, mutta se raja tulee nopeasti vastaan. Asiantuntijoista ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi ja WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas sen sijaan vahvistavat, että pitkäaikainen ja suuri puuvarannon kasvattaminen edellyttää myös metsien hoitoa ja hakkuita. Tällaisen politiikan kautta hyödynnetään metsiemme koko hiilensidontakyky. Meillä puun kasvu ylittää selkeästi hakkuumäärät ja metsäpolitiikkamme onkin siten vastuullista. Usein unohdetaan myös, että Suomi on Euroopan metsävaltaisin ja eniten suojeltu maa.

Onkin alkanut tuntua siltä, että tässä keskustelussa ei ole enää kysymys ilmastopäästöjen vähentämisestä. Pikemminkin kyse on tiettyjen voimien pyrkimyksestä ajaa koko Suomen maa- ja metsätaloussektorit alas sekä kasvattaa luonnonsuojelualueiden määrää. Vastuullisten poliitikkojen ei pidä lähteä tällaiseen mukaan. Suomen maa- ja metsätaloussektorit ovat osa ilmastopolitiikkamme ratkaisuja, eivät osa ongelmaa.

]]>
5 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262362-demareiden-metsapolitiikassa-ei-ole-mitaan-linjaa#comments Antti Rinne Ilmastonmuutos Metsäpolitiikka SDP Thu, 11 Oct 2018 07:27:34 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262362-demareiden-metsapolitiikassa-ei-ole-mitaan-linjaa
#viimeinenniitti demarien vaaliavaus ja herravihan oppitunti http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262169-viimeinenniitti-demarien-vaaliavaus-ja-herravihan-oppitunti <p>SAK järjesti liittopäättäjilleen ison tuuletustilaisuuden perjantaina 4.10.2018 Paasitornissa nimellä #viimeinenniitti. Tarkoitus lienee ollut, että tilaisuus oli vastatoimi hallituksen valmistelemalle irtisanomissuojaa heikentävälle lainsäädännölle. Mutta toisin kävi.</p><p>Olen istunut seitsemän vuotta SAK:n hallituksen takarivissä varajäsenenä ja siinä roolissa tuli monet SAK:n valtuustot tutuksi. Niiden parasta antia oli yleiskeskustelut, joissa &rdquo;kentän väki&rdquo; evästi keskusjärjestön johtoa mitä erilaisimmilla edunvalvontaa sivuavilla aiheilla. Vanhojen muistojen verestämiseksi kuuntelin perjantain tilaisuuden <a href="https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/sakn-liittopaattajat-hallituksen-luovuttava-irtisanomissuojan-heikentamisesta-vasta-sitten-neuvottelupoydan-vuoro">tallenteen</a>, jotta sain päivityksen mistä Hakaniemessä keskustellaan.</p><p>Jos joku aikoo tehdä saman, niin tallenteen seuraaminen kannattaa aloittaa noin tunnin kohdalta ja jättää alkuhöpinät sikseen. Kannattaa myös muistaa, että puhujat eivät ole tavan pulliaisia, vaan pääluottamusmiehiä ja omien liittojensa hallituksien tai liittovaltuustojen jäseniä. Siis pesunkestäviä jäsenkirjademareita ja -vassareita. Ihmisiä, joilla on valtaa ja erityisesti vaikutusvaltaa työpaikoillaan.</p><p>Olen tottunut SAK:n valtuustoissa melko rehevään ja kipakkaankin retoriikkaan, mutta silti perjantain tilaisuus yllätti voimakkaalla ja vihalla kyllästetyllä puheellaan. Tein kolme havaintoa:</p><p>&nbsp;</p><p>1. Lähtölaukaus vasemmiston eduskuntavaalikampanjalle</p><p>Läpi tilaisuuden puheenvuoroissa korostettiin SAK:n ja sen jäsenliittojen tukea SDP:lle ja Vasemmistoliitolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tämä tuki annettiin peittelemättä. Jos perjantain puheisiin on uskominen, niin ensi keväänä Hakaniemestä virtaa ennennäkemätön taloudellinen tuki vasemmistopuolueille.</p><p>Tilanne on muuttunut kymmenessä vuodessa, jolloin SAK:ssa oli henkeä &rdquo;<em>politiikka pois ay-liikkeestä</em>&rdquo;. Tämän vuosikymmenen alussa uudelleen henkiin herätetty ryhmätoiminta (sd ja vas) näyttää kantaneen hedelmää. Perjantain perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, että politiikka ja erityisesti vasemmistopuolueita tukeva toiminta on tiivis osa SAK-laisen ay-liikkeen perusfilosofiaa.</p><p>Veikkaan, että #viimeinenniitti -tilaisuus olisi järjestetty ilman hallituksen valmistelemaa irtisanomissuojaa heikentävää lakia. Siihen olisi kaivettu jokin muu peruste, vaikkapa aktiivimalli 2 tai ihan mitä tahansa. Nyt vaan hallitus syötti niin hyvin SAK:n väen lapaan, että tilaisuus oli pakko käyttää hyödyksi ja herkutella asialla.</p><p>Kokonaan toinen asia on, että onko SAK:n noin vahva tuki kuolemansuudelma demareille? <strong>Li Anderssonin</strong> johtamaa Vasemmistoliittoa se kyllä vahvistaa, mutta <strong>Antti Rinteeltä</strong> se saattaa viedä hopealusikan huulilta.</p><p>&nbsp;</p><p>2. Konsensushenkiset konkarit puuttuivat joukosta</p><p>Takavuosina SAK:n valtuuston puheissa oli selvä kaksijakoisuus. Demarien vasemman laidan ja vasemmiston edustajat olivat hyvinkin jyrkkiä puheissaan, mutta tannerilaiset demarit olivat sovittelevampia ja kaipasivat omissa puheissaan konsensusta työnantajien kanssa.</p><p>Muistelen kaiholla aikoja, kun ensin ärhäkkä postimies haukkui räväkästi kaikki tai räyhäkkä AKT:n ahtaaja jylisi pistävän satamat kiinni, kunnes perään tuli silloisen Metalliliiton ison konsernin tai kaivoksen pääluottamusmies ja kertoi vakaaseen tyyliin, miten suomalaisen duunarin etu on ymmärtää omistajien intressiä.</p><p>Perjantaina näitä sovittelevampia puheita ei kuultu. Yhden tilaisuuden perusteella ei tietysti voi tehdä johtopäätöstä, varsinkin kun tämän tilaisuuden tarkoitus oli vahvistaa vastakkainasettelua vasemman laidan kannattajien sekä hallituksen välille.</p><p>&nbsp;</p><p>3. Herravihakin on vihapuhetta</p><p>Perjantain puheissa yllätti pohjaton herravihan määrä. Se ei ollut enää vihaista puhetta, vaan retoriikkaa joka nykyään käsitetään vihapuheeksi.</p><p>Tiedän jo ennalta, että joku yrittää kääntää asiaa siihen suuntaan, kun suomalaista duunaria ärsytetään, niin kyllä se suuttuu. Tästä ei muuten ollut kyse, sillä puheissa ei tullut noussut esille mitään sellaista epäkohtaa, joka oikeuttaisi pohjattomaan, ideologiseen vihaan.</p><p>Jos tuolle vihalle antaa vallan, jota perjantaina kuultiin, niin siitä ei hyvä seuraa. Sen tien päässä kapina ja kansannousu, josta toki eräät äärivasemmalla haaveilevat. Tämä on hyvä päättää <em>Tuntemattoman sotilaan</em> viisauteen &ndash; &rdquo;<em>Pienempikin into riittäisi</em>&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SAK järjesti liittopäättäjilleen ison tuuletustilaisuuden perjantaina 4.10.2018 Paasitornissa nimellä #viimeinenniitti. Tarkoitus lienee ollut, että tilaisuus oli vastatoimi hallituksen valmistelemalle irtisanomissuojaa heikentävälle lainsäädännölle. Mutta toisin kävi.

Olen istunut seitsemän vuotta SAK:n hallituksen takarivissä varajäsenenä ja siinä roolissa tuli monet SAK:n valtuustot tutuksi. Niiden parasta antia oli yleiskeskustelut, joissa ”kentän väki” evästi keskusjärjestön johtoa mitä erilaisimmilla edunvalvontaa sivuavilla aiheilla. Vanhojen muistojen verestämiseksi kuuntelin perjantain tilaisuuden tallenteen, jotta sain päivityksen mistä Hakaniemessä keskustellaan.

Jos joku aikoo tehdä saman, niin tallenteen seuraaminen kannattaa aloittaa noin tunnin kohdalta ja jättää alkuhöpinät sikseen. Kannattaa myös muistaa, että puhujat eivät ole tavan pulliaisia, vaan pääluottamusmiehiä ja omien liittojensa hallituksien tai liittovaltuustojen jäseniä. Siis pesunkestäviä jäsenkirjademareita ja -vassareita. Ihmisiä, joilla on valtaa ja erityisesti vaikutusvaltaa työpaikoillaan.

Olen tottunut SAK:n valtuustoissa melko rehevään ja kipakkaankin retoriikkaan, mutta silti perjantain tilaisuus yllätti voimakkaalla ja vihalla kyllästetyllä puheellaan. Tein kolme havaintoa:

 

1. Lähtölaukaus vasemmiston eduskuntavaalikampanjalle

Läpi tilaisuuden puheenvuoroissa korostettiin SAK:n ja sen jäsenliittojen tukea SDP:lle ja Vasemmistoliitolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tämä tuki annettiin peittelemättä. Jos perjantain puheisiin on uskominen, niin ensi keväänä Hakaniemestä virtaa ennennäkemätön taloudellinen tuki vasemmistopuolueille.

Tilanne on muuttunut kymmenessä vuodessa, jolloin SAK:ssa oli henkeä ”politiikka pois ay-liikkeestä”. Tämän vuosikymmenen alussa uudelleen henkiin herätetty ryhmätoiminta (sd ja vas) näyttää kantaneen hedelmää. Perjantain perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, että politiikka ja erityisesti vasemmistopuolueita tukeva toiminta on tiivis osa SAK-laisen ay-liikkeen perusfilosofiaa.

Veikkaan, että #viimeinenniitti -tilaisuus olisi järjestetty ilman hallituksen valmistelemaa irtisanomissuojaa heikentävää lakia. Siihen olisi kaivettu jokin muu peruste, vaikkapa aktiivimalli 2 tai ihan mitä tahansa. Nyt vaan hallitus syötti niin hyvin SAK:n väen lapaan, että tilaisuus oli pakko käyttää hyödyksi ja herkutella asialla.

Kokonaan toinen asia on, että onko SAK:n noin vahva tuki kuolemansuudelma demareille? Li Anderssonin johtamaa Vasemmistoliittoa se kyllä vahvistaa, mutta Antti Rinteeltä se saattaa viedä hopealusikan huulilta.

 

2. Konsensushenkiset konkarit puuttuivat joukosta

Takavuosina SAK:n valtuuston puheissa oli selvä kaksijakoisuus. Demarien vasemman laidan ja vasemmiston edustajat olivat hyvinkin jyrkkiä puheissaan, mutta tannerilaiset demarit olivat sovittelevampia ja kaipasivat omissa puheissaan konsensusta työnantajien kanssa.

Muistelen kaiholla aikoja, kun ensin ärhäkkä postimies haukkui räväkästi kaikki tai räyhäkkä AKT:n ahtaaja jylisi pistävän satamat kiinni, kunnes perään tuli silloisen Metalliliiton ison konsernin tai kaivoksen pääluottamusmies ja kertoi vakaaseen tyyliin, miten suomalaisen duunarin etu on ymmärtää omistajien intressiä.

Perjantaina näitä sovittelevampia puheita ei kuultu. Yhden tilaisuuden perusteella ei tietysti voi tehdä johtopäätöstä, varsinkin kun tämän tilaisuuden tarkoitus oli vahvistaa vastakkainasettelua vasemman laidan kannattajien sekä hallituksen välille.

 

3. Herravihakin on vihapuhetta

Perjantain puheissa yllätti pohjaton herravihan määrä. Se ei ollut enää vihaista puhetta, vaan retoriikkaa joka nykyään käsitetään vihapuheeksi.

Tiedän jo ennalta, että joku yrittää kääntää asiaa siihen suuntaan, kun suomalaista duunaria ärsytetään, niin kyllä se suuttuu. Tästä ei muuten ollut kyse, sillä puheissa ei tullut noussut esille mitään sellaista epäkohtaa, joka oikeuttaisi pohjattomaan, ideologiseen vihaan.

Jos tuolle vihalle antaa vallan, jota perjantaina kuultiin, niin siitä ei hyvä seuraa. Sen tien päässä kapina ja kansannousu, josta toki eräät äärivasemmalla haaveilevat. Tämä on hyvä päättää Tuntemattoman sotilaan viisauteen – ”Pienempikin into riittäisi”.

]]>
4 http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262169-viimeinenniitti-demarien-vaaliavaus-ja-herravihan-oppitunti#comments Demarit ja Vasemmistoliitto hallitus SAK SDP Viimeinenniitti Sun, 07 Oct 2018 08:16:21 +0000 Petteri Leino http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262169-viimeinenniitti-demarien-vaaliavaus-ja-herravihan-oppitunti
Maalitus http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262001-maalitus No nyt. Nyt maalitetaan kunnolla. Nimet, osoitteet ja puhelinnumerot näkyvillä. Semmoista parempaa maalittamista. <a href="https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10156163431457690&amp;id=672187689" title="https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10156163431457690&amp;id=672187689">https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10156163431457690&amp;id=672187689</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 113 http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262001-maalitus#comments SDP Thu, 04 Oct 2018 03:31:34 +0000 Outi Mara http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262001-maalitus Hallitus ja SDP haluavat tappelua - Suomen kustannuksella http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261807-hallitus-ja-sdp-haluavat-tappelua-suomen-kustannuksella <p>Ay-liike rysäyttää yhteiskunnan pöytään pian varsinaisen ison nuijan. Pam, Pro, Sähköliitto ja Teollisuusliitto menevät ensi viikolla lakkoon.&nbsp;</p><p>Lyhyesti: ay-liike organisoi hallituksen vastaisia lakkoja vastalauseena sen haluamalle yritykselle muuttaa pienten yritysten työtekijöiden irtisanomissuojaa.</p><p>Tilanne muistuttaa sovittua konfliktia, jossa molemmat osapuolet pääsevät näyttämään kannattajilleen sitä kuka määrää kaapin paikan. Hallitus haluaa miellyttää liike-elämää ja ay-liike haluaa &rdquo;viimeisen taiston&rdquo;.</p><p>Ihmisillä on herännyt epäilys siitä, että hallitus haluaa rähinän päälle ennen vaaleja ja myös SDP pyrkii lietsomaan lakkoja voidakseen mobilisoida liittojen jäsenet SDP:n vaalivankkureihin.</p><p>Pata kattilaa soimaa &ndash; musta kylki kummallakin.</p><p><strong>Hajotetaan ja hallitaan!</strong></p><p>Nykyisen hallituslinjan suuret häviäjät ovat duunarit ja pienyrittäjät. Suuryritysten vallassa olevan EU:n keskittämispolitiikkaa ei vain hyväksytä vaan tuetaan innokkaan sylikoiran haukunnalla. Pienyrityksiä haittaavia ja suuryrityksiä peesaavia ukaaseja ja dekreettejä putkahtaa tasaista vauhtia ja ne pannaan toimeen täällä innokkaammin ja nopeammin kuin missään muualla Euroopassa.</p><p>Duunarien rasitukseksi etsitään kaikenlaisia laillisia ja laittomia porsaanreikiä, joilla Euroopan ulkopuolista halpatyövoimaa saadaan imuroitua maahan, työntekijöiksi kelpaamattomat sitten rikkana rokassa asuntojen hintakuplaa nostamaan. Eurolla skandinaaviseen paitsioon ja valuuttapoliittiseen kyvyttömyyteen ajettua Suomea ruoskitaan palkanalennuksin &rdquo;kilpailukuntoon&rdquo;.</p><p>Kun tyytymättömyyden leviämistä ei voi estää niin, mikäpä sitten olisi parempaa kuin tarttua vanhaan kunnon keinoon: pistetään tappeluksi ennen vaaleja, luodaan konflikti ja osoitetaan ryhtiä. Duunarit ja pienyrittäjät pitää saada toistensa kimppuun, tuntemaan toinen toisensa viholliseksi, jota vastaan etsitään apua hallitsijoilta.</p><p><strong>Ennen vaaleja: silmänkääntötemppu</strong></p><p>Kysymys näyttää olevan poliittisesta sirkuksesta, jossa äänestäjille tehdään silmänkääntötemppu. Tapellaan!</p><p>Eniten syyllinen on terminaalivaiheessa koriseva hallitus, joka pelkää vaalien lähestymistä. Sen voimapuolueista toisen, näennäisesti pienyrittäjien asiaa ajavan Kepun kannatus on romahtanut.</p><p>Kannatuksen nostamiseksi pidetään esillä työntekijöitten irtisanomislakia, jota kolmen työntekijöiden kyykyttämisvuoden aikana ei liian provosoivana ole haluttu ottaa esiin. Eihän &rdquo;tosityötä &rdquo;tehtäessä pienyrittäjien huolet koskaan voi olla ensisijaisia!</p><p>Lain sisältö on sinänsä pääosin tarpeellinen ja myöhässä. Irtisanomisoikeuksissa eivät suur- ja pienyritykset voi olla tasa-arvoisia. Pienyritykselle huonon tai yritykseen yhdenkin kehnosti sopeutuvan työntekijän pakotettu jatkuva ylläpito voi koitua kohtalokkaaksi. Kun työntekijöitä on vähän, niin ei ole varaa norkoilijiin, riidanhaastajiin ja välistävetäjiin.</p><p>Aivan toinen asia on suuryrityksissä, joissa työntekijät ovat vain sinne ja tänne siirreltävää kasvotonta massaa. Hankalia tapauksia niissä käsittelee joku erikoiskoulutuksen saanut työnjohtaja, joka ei menetä hermojaan ja tuntee lakiviidakon syöverit perinpohjin. Tarvittaessa auttaa suuryrityksen asianajaja.</p><p><strong>Duunareiden perusoikeudet romukoppaan</strong></p><p>Hallituksen tosiasiallisen kiinnostuksen puutteen pienyrittäjien ongelmista myös tässä tapauksessa osoittaa sen tekemä &rdquo;pienyritysten&rdquo; määrittely: 20 työntekijää&hellip; Vaikka se nyt antaakin ymmärtää, että tästä voi tinkiä, niin vahinko on jo tehty.</p><p>Näin tehdessä on vahvistettu työntekijäpuolen epäilyksiä, että uuden lain on tarkoitus olla ennakkotapauksena myöhemmille &rdquo;markkinataloudellisille sankariuudistuksille&rdquo;, eli työntekijöitten historiallisten perusoikeuksien romuttamiselle joka puolella.</p><p>Tässä tilanteessa on sitten SDP ja sitä lähellä olevat ammattiliittojen johtajat nähneet mainion tilaisuuden tarttua heitettyyn tappeluhaasteeseen. SDP:llähän on yhtä vähän pienyrittäjäkannattajia kuin Kepulla duunareita. Ja sitten: vaikka laki ei vielä ole edes valmis, niin jo ollaan valmiita lähtemään liput liehuen lakkoon, vieläpä lainvastaiseen sellaiseen! Ja nyt sitten uhkaillaan jo viennin katkaisulla Suomen satamista, millä tosiaan saataisiin massiivinen vahinko maallemme. Isänmaasta viis &ndash; kunhan kannatusta saa siis!</p><p><strong>Miksi ay-liike heräsi näin myöhään? Vaalit tiedossa</strong></p><p>Miksi ay-liike ei protestoinut kesälomarahojen menettämistä lakkoliikkeellä? Miksi aktivointimalli ei nostanut lakkoliikettä? Miksi se nöyrästi ja lakki kourassa suostui työajan pidennyksiin? Miksi se tanssahteli liehakoivasti Kikyn tahdissa? Muistetaan samalla myös, että SDP:n verolinja on ollut vanhastaan sellainen, että pk-yritykset ovat sille ideologinen vastustaja, jota pitää rokottaa mahdollisimman korkeilla veroilla.</p><p>SDP:lle ja ay-liikkeen johtajille maistuisivat nyt varmasti myös poliittiset lakot. Poliittisella lakolla tarkoitetaan, että työntekijät vaativat sillä jotain, mikä ei kuulu työehtoasioitten piiriin. Vaikkapa hallituksen eroa, jotain ulkopoliittista suhdeasiaa, luonto- tai seksuaalioikeuskysymyksiä jne. Mutta irtisanomislakihankkeella hallitus jälleen haluaa puuttua työehtoasioihin, ja nimenomaan yhden osapuolen hyväksi ja toisen vahingoksi puolueettomuutta teeskennellen! Siinä mielessä lakko kyllä on lainvastainen mutta ei poliittinen. Sille voisi olla moraalinen oikeus viimeisenä keinona lakipoliittista väärinpeluuta vastaan.</p><p>Mutta ollaanko niin pitkällä, että tähän viimeiseen, jo laittomaan keinoon pitäisi tarttua? Ei varmasti! Liialla kiirehtimisellään SDP ja ammattiyhdistyspomot paljastavat, että kuten hallitus, hekin tahallaan haastavat riitaa!</p><p>Kyse on riidanhaastamisesta, konflikti-sopan keittämisestä, jota molemmat osapuolet haluavat hartaasti.</p><p><strong>Kansallista sopua tarvitaan! Aktiivimalli romukoppaan!</strong></p><p>Tappelupukareiden ei saa antaa voittaa!</p><p>Nyt tarvitaan rauhallinen ratkaisu &ndash; ihmisten kansanliike oikeudenmukaisen suomalaisen ratkaisun löytämiseen turhan ja turmiollisen voimainkoetuksen välttämiseksi.</p><p>Suurin syyllinen tilanteeseen on pääministeri Sipilä hallituksineen. Siltä on vaadittava paitsi pienyritysmäärittelyn huomattavaa tiukentamista myös korvaavan lakihankkeen luomista työntekijäpuolelle. Sillä niin tarpeellinen kuin lakihankkeen terve ydin onkin, niin silti se vaatii aitoa ja melko isoa uhrausta työntekijäpuolelta. Sillä takeita, että kaikki pienyrittäjät käyttäisivät uusia oikeuksiaan vain vastuullisesti, ei tietenkään ole.</p><p><strong>Neuvottelemaan mars! </strong></p><p>Nyt olisi tarpeen neuvotella työntekijäpuolen kanssa, siitä mikä voisi olla samanarvoinen työntekijöiden asemaa vahvistava lakihanke.</p><p>Ensimmäisenä eleenä hallitus voisi kärrätä aktiivimallin poliittiselle kaatopaikalle. Se olisi viisasta.</p><p>Eli nyt pitäisi etsiä ratkaisua neuvotteluista ja jättää ne vaaleja edeltävä tappelut ja verta-nenästä uhot kokonaan pois. Antaa ihmisten päättää &ndash; ei manipuloida ihmisiä.</p><p>Arto Luukkanen</p><p>ps. Minulla oli onni oppia kovaa työntekoa joskus lukiokesinä työskennellessäni satunnaisesti isäni kanssa rakennuksilla. Päivä alkoi klo 6.30.&nbsp; Tiiliä piti kantaa tai laastia tehdä jatkuvalla tahdilla aina iltaan saakka. Siellä tauoilla sai myös havainnollista opetusta työntekemisen etiikasta ja siitä mitä duunarin piti tehdä elääkseen. Edesmennyt muurari-isäni arvosti myös lakko-oikeutta vaikka ei ollutkaan mikään ay-mies. &rdquo;Lakko on pyhä asia mutta sitä ei ole tarkoitettu liippareille&rdquo;.</p><p><strong>Mitähän se isä tarkoitti &rdquo;liippareilla&rdquo;?</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ay-liike rysäyttää yhteiskunnan pöytään pian varsinaisen ison nuijan. Pam, Pro, Sähköliitto ja Teollisuusliitto menevät ensi viikolla lakkoon. 

Lyhyesti: ay-liike organisoi hallituksen vastaisia lakkoja vastalauseena sen haluamalle yritykselle muuttaa pienten yritysten työtekijöiden irtisanomissuojaa.

Tilanne muistuttaa sovittua konfliktia, jossa molemmat osapuolet pääsevät näyttämään kannattajilleen sitä kuka määrää kaapin paikan. Hallitus haluaa miellyttää liike-elämää ja ay-liike haluaa ”viimeisen taiston”.

Ihmisillä on herännyt epäilys siitä, että hallitus haluaa rähinän päälle ennen vaaleja ja myös SDP pyrkii lietsomaan lakkoja voidakseen mobilisoida liittojen jäsenet SDP:n vaalivankkureihin.

Pata kattilaa soimaa – musta kylki kummallakin.

Hajotetaan ja hallitaan!

Nykyisen hallituslinjan suuret häviäjät ovat duunarit ja pienyrittäjät. Suuryritysten vallassa olevan EU:n keskittämispolitiikkaa ei vain hyväksytä vaan tuetaan innokkaan sylikoiran haukunnalla. Pienyrityksiä haittaavia ja suuryrityksiä peesaavia ukaaseja ja dekreettejä putkahtaa tasaista vauhtia ja ne pannaan toimeen täällä innokkaammin ja nopeammin kuin missään muualla Euroopassa.

Duunarien rasitukseksi etsitään kaikenlaisia laillisia ja laittomia porsaanreikiä, joilla Euroopan ulkopuolista halpatyövoimaa saadaan imuroitua maahan, työntekijöiksi kelpaamattomat sitten rikkana rokassa asuntojen hintakuplaa nostamaan. Eurolla skandinaaviseen paitsioon ja valuuttapoliittiseen kyvyttömyyteen ajettua Suomea ruoskitaan palkanalennuksin ”kilpailukuntoon”.

Kun tyytymättömyyden leviämistä ei voi estää niin, mikäpä sitten olisi parempaa kuin tarttua vanhaan kunnon keinoon: pistetään tappeluksi ennen vaaleja, luodaan konflikti ja osoitetaan ryhtiä. Duunarit ja pienyrittäjät pitää saada toistensa kimppuun, tuntemaan toinen toisensa viholliseksi, jota vastaan etsitään apua hallitsijoilta.

Ennen vaaleja: silmänkääntötemppu

Kysymys näyttää olevan poliittisesta sirkuksesta, jossa äänestäjille tehdään silmänkääntötemppu. Tapellaan!

Eniten syyllinen on terminaalivaiheessa koriseva hallitus, joka pelkää vaalien lähestymistä. Sen voimapuolueista toisen, näennäisesti pienyrittäjien asiaa ajavan Kepun kannatus on romahtanut.

Kannatuksen nostamiseksi pidetään esillä työntekijöitten irtisanomislakia, jota kolmen työntekijöiden kyykyttämisvuoden aikana ei liian provosoivana ole haluttu ottaa esiin. Eihän ”tosityötä ”tehtäessä pienyrittäjien huolet koskaan voi olla ensisijaisia!

Lain sisältö on sinänsä pääosin tarpeellinen ja myöhässä. Irtisanomisoikeuksissa eivät suur- ja pienyritykset voi olla tasa-arvoisia. Pienyritykselle huonon tai yritykseen yhdenkin kehnosti sopeutuvan työntekijän pakotettu jatkuva ylläpito voi koitua kohtalokkaaksi. Kun työntekijöitä on vähän, niin ei ole varaa norkoilijiin, riidanhaastajiin ja välistävetäjiin.

Aivan toinen asia on suuryrityksissä, joissa työntekijät ovat vain sinne ja tänne siirreltävää kasvotonta massaa. Hankalia tapauksia niissä käsittelee joku erikoiskoulutuksen saanut työnjohtaja, joka ei menetä hermojaan ja tuntee lakiviidakon syöverit perinpohjin. Tarvittaessa auttaa suuryrityksen asianajaja.

Duunareiden perusoikeudet romukoppaan

Hallituksen tosiasiallisen kiinnostuksen puutteen pienyrittäjien ongelmista myös tässä tapauksessa osoittaa sen tekemä ”pienyritysten” määrittely: 20 työntekijää… Vaikka se nyt antaakin ymmärtää, että tästä voi tinkiä, niin vahinko on jo tehty.

Näin tehdessä on vahvistettu työntekijäpuolen epäilyksiä, että uuden lain on tarkoitus olla ennakkotapauksena myöhemmille ”markkinataloudellisille sankariuudistuksille”, eli työntekijöitten historiallisten perusoikeuksien romuttamiselle joka puolella.

Tässä tilanteessa on sitten SDP ja sitä lähellä olevat ammattiliittojen johtajat nähneet mainion tilaisuuden tarttua heitettyyn tappeluhaasteeseen. SDP:llähän on yhtä vähän pienyrittäjäkannattajia kuin Kepulla duunareita. Ja sitten: vaikka laki ei vielä ole edes valmis, niin jo ollaan valmiita lähtemään liput liehuen lakkoon, vieläpä lainvastaiseen sellaiseen! Ja nyt sitten uhkaillaan jo viennin katkaisulla Suomen satamista, millä tosiaan saataisiin massiivinen vahinko maallemme. Isänmaasta viis – kunhan kannatusta saa siis!

Miksi ay-liike heräsi näin myöhään? Vaalit tiedossa

Miksi ay-liike ei protestoinut kesälomarahojen menettämistä lakkoliikkeellä? Miksi aktivointimalli ei nostanut lakkoliikettä? Miksi se nöyrästi ja lakki kourassa suostui työajan pidennyksiin? Miksi se tanssahteli liehakoivasti Kikyn tahdissa? Muistetaan samalla myös, että SDP:n verolinja on ollut vanhastaan sellainen, että pk-yritykset ovat sille ideologinen vastustaja, jota pitää rokottaa mahdollisimman korkeilla veroilla.

SDP:lle ja ay-liikkeen johtajille maistuisivat nyt varmasti myös poliittiset lakot. Poliittisella lakolla tarkoitetaan, että työntekijät vaativat sillä jotain, mikä ei kuulu työehtoasioitten piiriin. Vaikkapa hallituksen eroa, jotain ulkopoliittista suhdeasiaa, luonto- tai seksuaalioikeuskysymyksiä jne. Mutta irtisanomislakihankkeella hallitus jälleen haluaa puuttua työehtoasioihin, ja nimenomaan yhden osapuolen hyväksi ja toisen vahingoksi puolueettomuutta teeskennellen! Siinä mielessä lakko kyllä on lainvastainen mutta ei poliittinen. Sille voisi olla moraalinen oikeus viimeisenä keinona lakipoliittista väärinpeluuta vastaan.

Mutta ollaanko niin pitkällä, että tähän viimeiseen, jo laittomaan keinoon pitäisi tarttua? Ei varmasti! Liialla kiirehtimisellään SDP ja ammattiyhdistyspomot paljastavat, että kuten hallitus, hekin tahallaan haastavat riitaa!

Kyse on riidanhaastamisesta, konflikti-sopan keittämisestä, jota molemmat osapuolet haluavat hartaasti.

Kansallista sopua tarvitaan! Aktiivimalli romukoppaan!

Tappelupukareiden ei saa antaa voittaa!

Nyt tarvitaan rauhallinen ratkaisu – ihmisten kansanliike oikeudenmukaisen suomalaisen ratkaisun löytämiseen turhan ja turmiollisen voimainkoetuksen välttämiseksi.

Suurin syyllinen tilanteeseen on pääministeri Sipilä hallituksineen. Siltä on vaadittava paitsi pienyritysmäärittelyn huomattavaa tiukentamista myös korvaavan lakihankkeen luomista työntekijäpuolelle. Sillä niin tarpeellinen kuin lakihankkeen terve ydin onkin, niin silti se vaatii aitoa ja melko isoa uhrausta työntekijäpuolelta. Sillä takeita, että kaikki pienyrittäjät käyttäisivät uusia oikeuksiaan vain vastuullisesti, ei tietenkään ole.

Neuvottelemaan mars!

Nyt olisi tarpeen neuvotella työntekijäpuolen kanssa, siitä mikä voisi olla samanarvoinen työntekijöiden asemaa vahvistava lakihanke.

Ensimmäisenä eleenä hallitus voisi kärrätä aktiivimallin poliittiselle kaatopaikalle. Se olisi viisasta.

Eli nyt pitäisi etsiä ratkaisua neuvotteluista ja jättää ne vaaleja edeltävä tappelut ja verta-nenästä uhot kokonaan pois. Antaa ihmisten päättää – ei manipuloida ihmisiä.

Arto Luukkanen

ps. Minulla oli onni oppia kovaa työntekoa joskus lukiokesinä työskennellessäni satunnaisesti isäni kanssa rakennuksilla. Päivä alkoi klo 6.30.  Tiiliä piti kantaa tai laastia tehdä jatkuvalla tahdilla aina iltaan saakka. Siellä tauoilla sai myös havainnollista opetusta työntekemisen etiikasta ja siitä mitä duunarin piti tehdä elääkseen. Edesmennyt muurari-isäni arvosti myös lakko-oikeutta vaikka ei ollutkaan mikään ay-mies. ”Lakko on pyhä asia mutta sitä ei ole tarkoitettu liippareille”.

Mitähän se isä tarkoitti ”liippareilla”?

]]>
22 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261807-hallitus-ja-sdp-haluavat-tappelua-suomen-kustannuksella#comments Elinkeinoelämän keskusliitto Irtisanomisen helpottaminen SDP Sun, 30 Sep 2018 18:01:18 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261807-hallitus-ja-sdp-haluavat-tappelua-suomen-kustannuksella
SDP:n turvallisuuspolitiikan muutostyöryhmä - Tuomiojan vai Urpilaisen linja? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja <p>SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.</p><p>Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.</p><p>Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.</p><p>Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4&nbsp;365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina. &nbsp;On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.</p><p>Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.</p><p>Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.</p><p>Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla.&nbsp;EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.</p><p>Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.</p><p>Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että <u>Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista.</u> Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että <u>Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, <u>mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.</p><p>Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.</p><p>Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että <u>Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista</u> tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo;</p><p>Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo; uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.xw7FzL0"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).</p><p>Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.</p><p>Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.</p><p>Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo;</p><p>Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:</p><p><em>&rdquo;Tuomioja korostaa silti edelleen, että <u>todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty.</u>&rdquo;</em> (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245327-erkki-tuomioja-karkotuksista-turha-antaa-tallaista-propaganda-asetta-venajalle"><u>US 31.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa <u>aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.</u></em>&rdquo; Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-hermomyrkkyriidasta-jaan-kuitenkin-ihmettelemaan-sita-kiiretta-jolla-syyllisyys-julistetaan/"><u>Demokraatti 15.3.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.</p><p>Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.</p><p>Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.</p><p>Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.</p><p>Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.</p><p>Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.</p><p>Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.</p><p>Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.</p><p>Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.</p><p>72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.</em></p><p><em>Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, <u>tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.</u></em></p><p><em>Tähän liittyy myös kysymys, <u>onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.</u></em></p><p><em>Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. <u>Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi</u>.</em></p><p><em><u>Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi.</u> Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.</p><p>Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.</p><p>Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.</p><p>Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.</p><p>Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.</p><p>Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.</p><p>Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.</p><p>Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.</em></p><p><em>Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. <u>Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi</u>. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.</em>&rdquo;</p><p>Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut &rdquo;<em>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</em>&rdquo; -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; -määrite.</p><p>Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.</p><p>Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?</p><p>Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.</p><p>Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.</p><p>Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.</p><p>Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.

Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.

Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.

Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4 365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina.  On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.

Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.

Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.

Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.

                                                                                        ****

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla. EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.

Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.

Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (HS-vaalikone):

Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista. Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi.

Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (HS-vaalikone):

Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.

Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

                                                                                        ****

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.

Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.

 ”Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.” uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (MTV3 10.9.2014).

Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.

Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?” (US-blogi 6.9.2018).

Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.

Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:

”…Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.

Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:

”Tuomioja korostaa silti edelleen, että todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty. (US 31.3.2018).

Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.” Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (Demokraatti 15.3.2018).

Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.

Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.

Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.

Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.

Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.

Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (US-blogi 28.3.2018) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.

Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.

                                                                                        ****

SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.

Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.

72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.

Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:

Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.

Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.

Tähän liittyy myös kysymys, onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.

Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.

Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi. Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

                                                                                        ****

Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.

Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.

Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.

Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.

Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.

Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.

Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.

Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.

                                                                                        ****

Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.

Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.

Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa” -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut” -määrite.

Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.

Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?

Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.

Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.

Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.

Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja#comments Erkki Tuomioja Jutta Urpilainen SDP Suomen Nato-jäsenyys Turpo Sat, 15 Sep 2018 12:40:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja
SDP:n mahalasku alkoi. Rinne on vaaraksi! http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi <p>Antti Rinne ja vihervasemmisto teki emämunauksen esittämällä Timo Soinille epäluottamusta.<br />Jos katsotaan mistä alkoi SDP:n nousu, niin se ajoittuu tuonne Perussuomalaisten kahtia jakaantumisen jälkeen.</p><p>Sen kummempia päättelemättä iso osa Soinilaisia siirtyi pikku hiljaa demareiden taakse, mutta nyt tulemme näkemään seuraavassa gallupissa kuinka nämä kannattaja poistuvat Rinteen munauksen myötä pois. Osa takaisin Perussuomalaisiin ja osa kokoomukseen tai keskustaan.</p><p>Kun puoluejohtajalta puuttuu poliittinen pelisilmä, niin pienikin lapsus saa aikaan joukkopaon. Näin kävi jo Vihreiden Touko Aallolle ja seuraavaksi Antti Rinteelle. SDP tulee tarvitsemaan vielä kipeästi AY-rettelöintiä avukseen ennen vaaleja, mikäli aikoo pääministeripuolueeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne ja vihervasemmisto teki emämunauksen esittämällä Timo Soinille epäluottamusta.
Jos katsotaan mistä alkoi SDP:n nousu, niin se ajoittuu tuonne Perussuomalaisten kahtia jakaantumisen jälkeen.

Sen kummempia päättelemättä iso osa Soinilaisia siirtyi pikku hiljaa demareiden taakse, mutta nyt tulemme näkemään seuraavassa gallupissa kuinka nämä kannattaja poistuvat Rinteen munauksen myötä pois. Osa takaisin Perussuomalaisiin ja osa kokoomukseen tai keskustaan.

Kun puoluejohtajalta puuttuu poliittinen pelisilmä, niin pienikin lapsus saa aikaan joukkopaon. Näin kävi jo Vihreiden Touko Aallolle ja seuraavaksi Antti Rinteelle. SDP tulee tarvitsemaan vielä kipeästi AY-rettelöintiä avukseen ennen vaaleja, mikäli aikoo pääministeripuolueeksi.

]]>
54 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi#comments Mahalasku SDP Vihervasemmisto Sat, 08 Sep 2018 08:49:16 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi
Miksi olla työehtojen heikentämisen puolella? http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260472-miksi-olla-tyoehtojen-heikentamisen-puolella <p>Kuhina käy hurjana.</p><p>Miksi AY - liike on valmis polkemaan viimeisetkin kasvun rippeet omien vaatimustensa alle, vaikka kaikki markkinatalouden nimiin vannovat tahot osaisivat varsin hyvinkin perustellen kertoa, ettei tämä nyt kannata.&nbsp;</p><p>Varsin läpinäkyvästi - Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257828-opettajien-protesti-ihmetyttaa-yrittajia-mista-naissa-operaatioissa-todella-kyse">Jyrki Mäkynen nostaa Uuden Suomen haastattelussa esiin sen</a>, miksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen irtisanomisperusteita höllentävää lakiehdotusta on vastustamassa esimerkiksi opettajien ja sairaanhoitajien ammattiliittoja.</p><p>Mäkysen on vaikea käsittää miten on mahdollista, että työtä tekevien - useimmiten juuri yli 20 hengen työyhteisöihin kuuluvien opettajien ja sairaanhoitajien suunnalta sinkoilee ajatuksia siitä, että AY - liikkeen kaavailemia toimia pitää tukea.&nbsp;</p><p><strong>Mäkynen ihmettelee nimenomaan sitä, </strong>miksi OAJ, Tehy ja JHL ovat toimissa mukana. Näissä liitoissa on paljon julkisella puolella työskenteleviä ihmisiä, joita hallituksen lakiehdotus ei koske.</p><p>Mäkyselle tämä ei aukea.</p><p>Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkyselle on yllätys, että juuri hoitoalaa edustava STTK:lainen Tehy, akavalainen opettajien järjestö OAJ sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kertoivat jo viime viikolla ryhtyvänsä valmistelemaan järjestöllisiä toimia. Liitot eivät ole kertoneet, mitä järjestölliset toimet käytännössä olisivat. Tehy on väläytellyt ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa.</p><p>Mäkysen tulkinnan mukaan &quot;Tämä panee mut kysymään, mistä on kysymys näissä operaatioissa.&quot;</p><p>Yksinkertaisin vastaus lienee, että esimerkiksi TEHY ja OAJ eivät halua jäsentensä työehtoja tallattavan yhtään tämän enempää, joten AY - liikkeen toiminta nähdään tarpeellisena ja kenties jopa hyödyllisenä.&nbsp;</p><p>Sen verran Mäkyselle on annettava krediittiä, että AY -liike todellakin tekee politiikkaa. Juuri samaan tapaan kuin EK. Se ero näillä kahdella kuitenkin on, että toinen edustaa työtätekevää puolta ja toinen työnantajien osuutta nyt tukkanuottasilla olevien joukosta.&nbsp;</p><p><strong>Kummankaan puolen pois jääminen omien edunsaajiensa asian puolesta ei ole hyvä asia. </strong>Opettajien ja hoitohenkilökunnan kohdalla tämä konretisoituu vuosiin 2008 ja 2009, jolloin elettiin hoitohenkilökunnan palkankorotusten jälkeisessä maailmassa. Silloinen pääministerimme <strong>Jyrki Katainen (kok.) </strong>oli valmis raijaamaan <strong><a href="https://www.youtube.com/watch?v=1H4byTP1q9s">suomeen 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää tekemään suomalaisten työt.</a></strong> Tähän skaalattiin kätevästi mukaan myös jokunen kymmentätuhatta ja myöhempien suunnitelmien mukaan - jokunen sataatuhatta filippiiniläissairaanhoitajaa tekemään suomalaisten sairaanhoitajien työt alle työehtosopimuksessa määritettyjen ehtojen.&nbsp;</p><p><strong>Miksi ihmeessä siis työtätekevien pitäisi olla sitä mieltä, että työehtojen heikennys on hyvä juttu? </strong>Meille ollaan näytetty turhan usein, mitä seuraa jos hyväksymme hiljaisesti työehtojen muutokset mukisematta lainkaan vastaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuhina käy hurjana.

Miksi AY - liike on valmis polkemaan viimeisetkin kasvun rippeet omien vaatimustensa alle, vaikka kaikki markkinatalouden nimiin vannovat tahot osaisivat varsin hyvinkin perustellen kertoa, ettei tämä nyt kannata. 

Varsin läpinäkyvästi - Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkynen nostaa Uuden Suomen haastattelussa esiin sen, miksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen irtisanomisperusteita höllentävää lakiehdotusta on vastustamassa esimerkiksi opettajien ja sairaanhoitajien ammattiliittoja.

Mäkysen on vaikea käsittää miten on mahdollista, että työtä tekevien - useimmiten juuri yli 20 hengen työyhteisöihin kuuluvien opettajien ja sairaanhoitajien suunnalta sinkoilee ajatuksia siitä, että AY - liikkeen kaavailemia toimia pitää tukea. 

Mäkynen ihmettelee nimenomaan sitä, miksi OAJ, Tehy ja JHL ovat toimissa mukana. Näissä liitoissa on paljon julkisella puolella työskenteleviä ihmisiä, joita hallituksen lakiehdotus ei koske.

Mäkyselle tämä ei aukea.

Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkyselle on yllätys, että juuri hoitoalaa edustava STTK:lainen Tehy, akavalainen opettajien järjestö OAJ sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kertoivat jo viime viikolla ryhtyvänsä valmistelemaan järjestöllisiä toimia. Liitot eivät ole kertoneet, mitä järjestölliset toimet käytännössä olisivat. Tehy on väläytellyt ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa.

Mäkysen tulkinnan mukaan "Tämä panee mut kysymään, mistä on kysymys näissä operaatioissa."

Yksinkertaisin vastaus lienee, että esimerkiksi TEHY ja OAJ eivät halua jäsentensä työehtoja tallattavan yhtään tämän enempää, joten AY - liikkeen toiminta nähdään tarpeellisena ja kenties jopa hyödyllisenä. 

Sen verran Mäkyselle on annettava krediittiä, että AY -liike todellakin tekee politiikkaa. Juuri samaan tapaan kuin EK. Se ero näillä kahdella kuitenkin on, että toinen edustaa työtätekevää puolta ja toinen työnantajien osuutta nyt tukkanuottasilla olevien joukosta. 

Kummankaan puolen pois jääminen omien edunsaajiensa asian puolesta ei ole hyvä asia. Opettajien ja hoitohenkilökunnan kohdalla tämä konretisoituu vuosiin 2008 ja 2009, jolloin elettiin hoitohenkilökunnan palkankorotusten jälkeisessä maailmassa. Silloinen pääministerimme Jyrki Katainen (kok.) oli valmis raijaamaan suomeen 1,8 miljoonaa ulkomaalaista työntekijää tekemään suomalaisten työt. Tähän skaalattiin kätevästi mukaan myös jokunen kymmentätuhatta ja myöhempien suunnitelmien mukaan - jokunen sataatuhatta filippiiniläissairaanhoitajaa tekemään suomalaisten sairaanhoitajien työt alle työehtosopimuksessa määritettyjen ehtojen. 

Miksi ihmeessä siis työtätekevien pitäisi olla sitä mieltä, että työehtojen heikennys on hyvä juttu? Meille ollaan näytetty turhan usein, mitä seuraa jos hyväksymme hiljaisesti työehtojen muutokset mukisematta lainkaan vastaan.  

 

 

 

]]>
2 http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260472-miksi-olla-tyoehtojen-heikentamisen-puolella#comments AY liike Eduskuntavaali 2019 Elinkeinoelämän keskusliiton Kokoomus SDP Tue, 04 Sep 2018 20:20:51 +0000 Anttiolavi Salonen http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260472-miksi-olla-tyoehtojen-heikentamisen-puolella
Juha Sipilän alamäki alkoi 25.11.2016 torniolaisessa hotellihuoneessa http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260201-juha-sipilan-alamaki-alkoi-25112016-torniolaisessa-hotellihuoneessa <p>Keskusta ei kamppaile <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257337-alma-kysely-antti-rinne-alkaa-nayttaa-jo-paaministerilta-sdp-otti-kaulan">tuoreen Alma-kyselyn mukaan</a> suurimman puolueen paikasta runsaan seitsemän kuukauden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa.</p><p>Puolueen kannatus on tällä hetkellä 15,5 prosenttia, joka jää yli kuuden prosenttiyksikön päähän sdp:stä ja runsaan neljän prosenttiyksikön päähän kokoomuksesta.</p><p>Vielä loppuvuodesta 2016 keskustan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10346581#start=252">kannatus oli Ylen kyselyssä</a> viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin nyt Alman kyselyssä, yli 20 prosenttia. Silloin hallitus oli paininut jo erittäin hankalien asioiden kanssa. Se oli vääntänyt kasaan suurten kansanjoukkojen vastustamaa <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9466265">kilpailukykysopimusta</a> ja oli saanut hoidettavakseen turvapaikanhakijoiden tulvan, josta moni sitä syytti.</p><p>Keskustassa ja muuallakin on ihmetelty, mikä puolueen kannatukseen oikein vajaa kaksi vuotta sitten iski. Keskustasta on tarjoiltu julkisuuteen selitystä, että valta kuluttaa ja hallituspuolueet nyt vain kärsivät kannatuksen vähenemisestä, kun kansalaiset kyllästyvät sisäpoliittisiin riitoihin.</p><p>Tältä selitykseltä vie uskottavuutta se, että valtiovarainministeripuolue kokoomus pärjää gallupeissa edelleen hyvin, vaikka onkin pudonnut uusimmassa Alma-kyselyssä parin prosenttiyksikön päähän demareista.</p><p>Kokoomuksen pysyminen kärkikamppailussa on jopa hieman yllättävää, koska yhteistyö keskustan kanssa ei ole sujunut esimerkiksi sote-uudistuksessa riidatta, ja kokoomuksen sisäinen tasapaino on järkkynyt Harry Hjallis Harkimon lähdön sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja kansanedustaja Elina Lepomäen poikkeuksellisten irtiottojen vuoksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keskustan ja sen aikoinaan supersuositun</strong> puheenjohtajan Juha Sipilän alamäen alkupiste on useammankin jututtamani politiikan ammattilaisen mielestä paikallistettavissa yhteen päivämäärään ja paikkaan: 25.11.2016 ja torniolaiseen hotellihuoneeseen.</p><p>Silloin ja sieltä Sipilä lähetti lukuisia <a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/201612012200034659_uu.shtml">kiukkuisia sähköposteja Yleisradion toimittajalle,</a> mistä seurasi jupakka, joka ei lopulta ollut kunniaksi sen enempää pääministerille kuin Yleisradiollekaan.</p><p>&rdquo;Sain tietää Juha Sipilän viestittelystä Yleisradioon, kun luin siitä Suomen Kuvalehdestä. Asia oli minulle yllätys. Tilanne oli sellainen, että Sipilä oli puoluevaltuuston kokouksessa Torniossa, oli perjantai-ilta, väsynyt mies oli yksin hotellihuoneessa ja suuttui. Silloin voi käydä tällä tavalla. Se oli kuitenkin totta kai virhe, ei sitä voi selitellä millään, Sipilän töissä valtioneuvoston viestintää johtanut <a href="https://www.uusimaa.fi/artikkeli/569153-ylen-toimittajien-toiminta-oli-sikamaista-mustread-juha-sipilan-entinen">Markku Mantila kuvaili tapausta myöhemmin MustReadille.</a></p><p>Sipilän toiminta huomattiin myös maamme rajojen ulkopuolella, kun kansainvälinen Toimittajat ilma rajoja -järjestö pudotti Suomen lehdistönvapausrankkauksen kärkipaikalta. <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/219431-suomi-putosi-karkipaikalta-paaministeri-sipilan-yle-painostus-vei-lehdistonvapautta">Järjestön mukaan pääministeri oli pyrkinyt painostamaan</a> viesteillään Yleisradiota.</p><p>Sipilän myönteisiä mielikuvia herättäneeseen imagoon syntyi Yle-jupakassa valtava lommo. Onko se puolueen kannatuksessa yhden vai viiden prosenttiyksikön kokoinen, ei voi tietää. Negatiivista kierrettä se oli kuitenkin synnyttämässä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sipilän puolueen alavirettä</strong> ei näytä katkaisevan edes se, että Yle-jupakan jälkeen maan pitkä talouskriisi on muuttunut kestävän oloiseksi nousuksi, töitä on kansalaisille syntynyt ja valtion päätähuimaava velkaantuminen jäänyt taakse.</p><p>Torniolaisessa hotellihuoneessa syntynyttä imagolommoa voisi paikata jonkin verran se, että sote-ratkaisu vielä jossain muodossa syntyisi. Puolueen negatiivinen kierre on politiikassa kuitenkin hyvin vaikea katkaista ilman henkilövaihdoksia.</p><p>Ja lopuksi pieni vertailu: Kun pääministeri Mari Kiviniemi sai Matti Vanhasen jälkeen epäkiitollisen tehtävän viedä keskusta eduskuntavaaleihin 2011, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_2011">oli hänen johtamansa puoleen katastrofitulos 15,8 prosenttia.</a></p><p>Se oli enemmän kuin keskustan gallupkannatus tällä hetkellä.</p> Keskusta ei kamppaile tuoreen Alma-kyselyn mukaan suurimman puolueen paikasta runsaan seitsemän kuukauden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa.

Puolueen kannatus on tällä hetkellä 15,5 prosenttia, joka jää yli kuuden prosenttiyksikön päähän sdp:stä ja runsaan neljän prosenttiyksikön päähän kokoomuksesta.

Vielä loppuvuodesta 2016 keskustan kannatus oli Ylen kyselyssä viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin nyt Alman kyselyssä, yli 20 prosenttia. Silloin hallitus oli paininut jo erittäin hankalien asioiden kanssa. Se oli vääntänyt kasaan suurten kansanjoukkojen vastustamaa kilpailukykysopimusta ja oli saanut hoidettavakseen turvapaikanhakijoiden tulvan, josta moni sitä syytti.

Keskustassa ja muuallakin on ihmetelty, mikä puolueen kannatukseen oikein vajaa kaksi vuotta sitten iski. Keskustasta on tarjoiltu julkisuuteen selitystä, että valta kuluttaa ja hallituspuolueet nyt vain kärsivät kannatuksen vähenemisestä, kun kansalaiset kyllästyvät sisäpoliittisiin riitoihin.

Tältä selitykseltä vie uskottavuutta se, että valtiovarainministeripuolue kokoomus pärjää gallupeissa edelleen hyvin, vaikka onkin pudonnut uusimmassa Alma-kyselyssä parin prosenttiyksikön päähän demareista.

Kokoomuksen pysyminen kärkikamppailussa on jopa hieman yllättävää, koska yhteistyö keskustan kanssa ei ole sujunut esimerkiksi sote-uudistuksessa riidatta, ja kokoomuksen sisäinen tasapaino on järkkynyt Harry Hjallis Harkimon lähdön sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja kansanedustaja Elina Lepomäen poikkeuksellisten irtiottojen vuoksi.

 

Keskustan ja sen aikoinaan supersuositun puheenjohtajan Juha Sipilän alamäen alkupiste on useammankin jututtamani politiikan ammattilaisen mielestä paikallistettavissa yhteen päivämäärään ja paikkaan: 25.11.2016 ja torniolaiseen hotellihuoneeseen.

Silloin ja sieltä Sipilä lähetti lukuisia kiukkuisia sähköposteja Yleisradion toimittajalle, mistä seurasi jupakka, joka ei lopulta ollut kunniaksi sen enempää pääministerille kuin Yleisradiollekaan.

”Sain tietää Juha Sipilän viestittelystä Yleisradioon, kun luin siitä Suomen Kuvalehdestä. Asia oli minulle yllätys. Tilanne oli sellainen, että Sipilä oli puoluevaltuuston kokouksessa Torniossa, oli perjantai-ilta, väsynyt mies oli yksin hotellihuoneessa ja suuttui. Silloin voi käydä tällä tavalla. Se oli kuitenkin totta kai virhe, ei sitä voi selitellä millään, Sipilän töissä valtioneuvoston viestintää johtanut Markku Mantila kuvaili tapausta myöhemmin MustReadille.

Sipilän toiminta huomattiin myös maamme rajojen ulkopuolella, kun kansainvälinen Toimittajat ilma rajoja -järjestö pudotti Suomen lehdistönvapausrankkauksen kärkipaikalta. Järjestön mukaan pääministeri oli pyrkinyt painostamaan viesteillään Yleisradiota.

Sipilän myönteisiä mielikuvia herättäneeseen imagoon syntyi Yle-jupakassa valtava lommo. Onko se puolueen kannatuksessa yhden vai viiden prosenttiyksikön kokoinen, ei voi tietää. Negatiivista kierrettä se oli kuitenkin synnyttämässä.

 

Sipilän puolueen alavirettä ei näytä katkaisevan edes se, että Yle-jupakan jälkeen maan pitkä talouskriisi on muuttunut kestävän oloiseksi nousuksi, töitä on kansalaisille syntynyt ja valtion päätähuimaava velkaantuminen jäänyt taakse.

Torniolaisessa hotellihuoneessa syntynyttä imagolommoa voisi paikata jonkin verran se, että sote-ratkaisu vielä jossain muodossa syntyisi. Puolueen negatiivinen kierre on politiikassa kuitenkin hyvin vaikea katkaista ilman henkilövaihdoksia.

Ja lopuksi pieni vertailu: Kun pääministeri Mari Kiviniemi sai Matti Vanhasen jälkeen epäkiitollisen tehtävän viedä keskusta eduskuntavaaleihin 2011, oli hänen johtamansa puoleen katastrofitulos 15,8 prosenttia.

Se oli enemmän kuin keskustan gallupkannatus tällä hetkellä.

]]>
45 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260201-juha-sipilan-alamaki-alkoi-25112016-torniolaisessa-hotellihuoneessa#comments Kotimaa Keskusta Kokoomus Puoluekannatukset SDP Thu, 30 Aug 2018 09:03:20 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260201-juha-sipilan-alamaki-alkoi-25112016-torniolaisessa-hotellihuoneessa
”Vaalien alla AY-liikkeen pelko on viisauden alku” - Lasse Laatunen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260067-vaalien-alla-ay-liikkeen-pelko-on-viisauden-alku <p>Näillä sanoilla voisi kuvata työnantajajärjestö EK:n entisen työmarkkinajohtajan, Lasse Laatusen, haastattelua iltalehdelle, joka oli otsikoitu näin&nbsp;<em>&rdquo;Ay-liike vetää kovat piippuun - tähtäin eduskuntavaaleissa?&rdquo;.</em>&nbsp;Haastattelussaan Laatunen korostaa SDP:n, ja varsinkin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen kytköksiä AY-liikkeeseen.</p><p>Me emme tule koskaan näkemään otsikoissa&nbsp;<em>&rdquo;oikeistopuolueet saivat vetoapua työnantajajärjestöiltä&rdquo;</em>&nbsp;tai&nbsp;<em>&rdquo;työajan lisäys ja lomarahan leikkaukset olivat EK:n ja SY:n vaaliohjelmasta&rdquo;</em>, koska kansa halutaan pitää autuaan tietämättömänä rahan ja politiikan välisestä myrkyllisestä kytköksestä. Siksi meille syötetään toistuvasti otsikoita&nbsp;<em>&rdquo;SDP sai vetoapua AY-liikkeeltä&rdquo;,</em>&nbsp;eli teille lukijoille suomennettuna siltä ainoalta taholta, joka voi toimia vastavoimana tämän hetkiselle epäterveelle politiikan ja rahan kytkökselle, joka juuri nyt on läsnä eduskunnan hallituksessa. Vain tätä vastavoimaa pelätään, ja se käy hyvin ilmi Laatusen Iltalehdelle antamissaan kommenteissa. Pelko on suuri, että pääomapiirien pösöt eivät pääsisikään jatkossa Kokoomuksen ja/tai Keskustan kautta ohjaamaan lainsäätäjän kättä.</p><p>Olisi tulevien vaalien kannalta ja koko kansakunnan kannalta tervehdyttävää, että puolueiden taustayhdistystoiminta olisi kaikille selvää. Minä en häpeä pätkääkään sitä, että kuulun SDP puolueeseen ja Teollisuusliittoon. Vaikka ne ovat eri asioita, on minulle niiden ihmiskeskeinen moraali ja tulevaisuuden visio samanlaisia. Sen moraalin keskiössä ei ole voiton tekeminen keinolla millä hyvänsä, vaan rahan käyttäminen renkinä kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi pitkäjänteisesti ja rakentavasti, ei kvartaalitalous- tai selkänahanrepimis-moraalilla.</p><p>Jos hallitus vielä syksyn aikana tulee perumaan lakikaavailunsa irtisanomisperusteiden keventämisestä, on se Kokoomuksen ja Elinkeinoelämän Keksusliiton (EK) vietävissä, jos se puolestaan jatkaa lakikaavailun viemistä eteenpäin, on se Keskustan ja Suomen yrittäjien (SY) vietävissä. &nbsp;Jos minun veikata pitäisi, niin kokoomus vie tämän pelin tälläkin kertaa, koska EK istuu suuremman rahakasan päällä. Keskustaa ja SY:tä näyttää yhdistävän vain takapajuinen AY-vastainen lahkolaisuus, kun taas Kokoomusta ja EK:ta kotimaisten ja kansainvälisten pääomien intressit.</p><p>Laatuselle terveisiä: Arvostan kommenttejasi, mutta juna liikkuu jo. Olisitpa käyttänyt arvovaltaasi aikaisemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>P.S.</p><p>AY-liikkeessä nauretaan Suomen yrittäjien pysyvälle tahtotilalle pystyä &rdquo;paikallisesti sopien&rdquo; laskemaan työntekijöiden palkkoja. Heihin kuuluvat yritykset kun todennäköisesti toimivat teollisuuden alihankkijoina. Alihankinnassahan halvin voittaa aina, jolloin tämä johtaisi loputtomaan palkkojen polkemisen kierteeseen, jossa yksikään Suomalainen yrittäjä tai palkansaaja ei viimekädessä voi voittaa.<br />Sen sijaan voittajina olisivat ne, jotka ostavat alihankintaa. Nämä ennätysosinkoja jo nyt takovat isot, ja yleensä kansainväliset yksityiset pörssiin listautuneet yritykset, kuuluvat poikkeuksetta Elinkeinoelämän Keskusliittoon.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257034-lasse-laatunen-ilssa-ay-liike-virittelee-sotasyksya-hallitus-tarjoaa-demareille">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257034-lasse-laatunen-ilssa-ay-liike-virittelee-sotasyksya-hallitus-tarjoaa-demareille</a></p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808262201161813_pi.shtml">https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808262201161813_pi.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näillä sanoilla voisi kuvata työnantajajärjestö EK:n entisen työmarkkinajohtajan, Lasse Laatusen, haastattelua iltalehdelle, joka oli otsikoitu näin ”Ay-liike vetää kovat piippuun - tähtäin eduskuntavaaleissa?”. Haastattelussaan Laatunen korostaa SDP:n, ja varsinkin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen kytköksiä AY-liikkeeseen.

Me emme tule koskaan näkemään otsikoissa ”oikeistopuolueet saivat vetoapua työnantajajärjestöiltä” tai ”työajan lisäys ja lomarahan leikkaukset olivat EK:n ja SY:n vaaliohjelmasta”, koska kansa halutaan pitää autuaan tietämättömänä rahan ja politiikan välisestä myrkyllisestä kytköksestä. Siksi meille syötetään toistuvasti otsikoita ”SDP sai vetoapua AY-liikkeeltä”, eli teille lukijoille suomennettuna siltä ainoalta taholta, joka voi toimia vastavoimana tämän hetkiselle epäterveelle politiikan ja rahan kytkökselle, joka juuri nyt on läsnä eduskunnan hallituksessa. Vain tätä vastavoimaa pelätään, ja se käy hyvin ilmi Laatusen Iltalehdelle antamissaan kommenteissa. Pelko on suuri, että pääomapiirien pösöt eivät pääsisikään jatkossa Kokoomuksen ja/tai Keskustan kautta ohjaamaan lainsäätäjän kättä.

Olisi tulevien vaalien kannalta ja koko kansakunnan kannalta tervehdyttävää, että puolueiden taustayhdistystoiminta olisi kaikille selvää. Minä en häpeä pätkääkään sitä, että kuulun SDP puolueeseen ja Teollisuusliittoon. Vaikka ne ovat eri asioita, on minulle niiden ihmiskeskeinen moraali ja tulevaisuuden visio samanlaisia. Sen moraalin keskiössä ei ole voiton tekeminen keinolla millä hyvänsä, vaan rahan käyttäminen renkinä kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi pitkäjänteisesti ja rakentavasti, ei kvartaalitalous- tai selkänahanrepimis-moraalilla.

Jos hallitus vielä syksyn aikana tulee perumaan lakikaavailunsa irtisanomisperusteiden keventämisestä, on se Kokoomuksen ja Elinkeinoelämän Keksusliiton (EK) vietävissä, jos se puolestaan jatkaa lakikaavailun viemistä eteenpäin, on se Keskustan ja Suomen yrittäjien (SY) vietävissä.  Jos minun veikata pitäisi, niin kokoomus vie tämän pelin tälläkin kertaa, koska EK istuu suuremman rahakasan päällä. Keskustaa ja SY:tä näyttää yhdistävän vain takapajuinen AY-vastainen lahkolaisuus, kun taas Kokoomusta ja EK:ta kotimaisten ja kansainvälisten pääomien intressit.

Laatuselle terveisiä: Arvostan kommenttejasi, mutta juna liikkuu jo. Olisitpa käyttänyt arvovaltaasi aikaisemmin.

 

P.S.

AY-liikkeessä nauretaan Suomen yrittäjien pysyvälle tahtotilalle pystyä ”paikallisesti sopien” laskemaan työntekijöiden palkkoja. Heihin kuuluvat yritykset kun todennäköisesti toimivat teollisuuden alihankkijoina. Alihankinnassahan halvin voittaa aina, jolloin tämä johtaisi loputtomaan palkkojen polkemisen kierteeseen, jossa yksikään Suomalainen yrittäjä tai palkansaaja ei viimekädessä voi voittaa.
Sen sijaan voittajina olisivat ne, jotka ostavat alihankintaa. Nämä ennätysosinkoja jo nyt takovat isot, ja yleensä kansainväliset yksityiset pörssiin listautuneet yritykset, kuuluvat poikkeuksetta Elinkeinoelämän Keskusliittoon.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257034-lasse-laatunen-ilssa-ay-liike-virittelee-sotasyksya-hallitus-tarjoaa-demareille

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808262201161813_pi.shtml

 

]]>
2 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260067-vaalien-alla-ay-liikkeen-pelko-on-viisauden-alku#comments Ay-liike Politiikka SAK SDP Teollisuusliitto Mon, 27 Aug 2018 11:02:34 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260067-vaalien-alla-ay-liikkeen-pelko-on-viisauden-alku
Punavihreä hallitus? http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259814-punavihrea-hallitus <p>Suomi tarvitsee punavihreää hallitusta.</p><p>Suomalaiset oppivat kriisien kautta.</p><p>Suomalaiset tarvitsevat hallituksen jossa valtaa käyttävät demarit, vasemmistoliitto ja vihreät.&nbsp;</p><p>Kokeillaan sitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi tarvitsee punavihreää hallitusta.

Suomalaiset oppivat kriisien kautta.

Suomalaiset tarvitsevat hallituksen jossa valtaa käyttävät demarit, vasemmistoliitto ja vihreät. 

Kokeillaan sitä.

]]>
37 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259814-punavihrea-hallitus#comments SDP Vasemmistoliitto Vihreät Tue, 21 Aug 2018 18:40:38 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259814-punavihrea-hallitus
Kepun viimeinen oljenkorsi http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258835-kepun-viimeinen-oljenkorsi <p>Ylen julkaisema kysely räjäytti käyntiiin kuuman aluepoliittisen keskustelun. Maahan lyödylle keskustalle tämän on lottovoitto ja viimeinen oljenkorsi nostaa profiilia perinteisen äänestäjäkuntansa silmissä.&nbsp;</p> <p>Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee se, että kuluneella hallituskaudella keskusta ei ole eväänsä lotkauttanut aktiivisen aluepolitiikan eteen. Ei ihme, että kuntaministeri Vehviläinen tyytyy jakamaan kyselyä koskevan uutisen twitterissä todeten &rdquo;kyllä kansa tietää&rdquo;.&nbsp; Eduskuntaryhmän puheenjohtajan kannanotto on lähes yhtä ympäripyöreä toive, että &rdquo;julkisia palveluja on tarjolla eri puolilla Suomea&rdquo;. Antille tosin pisteet siitä, että ei ole katteettomia aiemmin lupaillutkaan.&nbsp;</p> <p>Kansanedustaja Pekkarinen sentään jo heittää epäsuorasti kritiikkiä hallituksen suuntaan: &rdquo;aluekehityksen koko kuvan kannalta olennaista olisi keskittyä siihen, sallitaanko sen tapahtua hallitsemattomasti niin kuin nyt on tapahtunut&rdquo;. (Demokraatti 30.7.2018)</p> <p>Keskustan kiemurtelu ei ole mitenkään yllättävää. Aina oppositiossa ollessaan puolue on muistuttanut istuvaa hallitusta maaseudun ja alueiden kehitystarpeista terrierin lailla. Aina keskustapuolueen omalla hallituskaudella on puheet kuitenkin piilotettu maton alle, varsinkin nyt Sipilän hallituksessa ei aluepolitiikka -sanaa ole viljelty. Päinvastoin, on lisätty tietoisesti markkinoiden määräysvaltaa kaikilla elämänalueilla. Ihmeen pitkään perinteinen keskustaväki on pysynyt kehityksestä hiljaa.&nbsp;</p> <p>Nykyisenä &rdquo;etelän hedelmänä&rdquo; voin nyt tunnustaa kuinka monta kertaa tämä keskustan takinkääntöpolitiikka kismitti 12 vuoden kansanedustaja -aikanani Pohjois -Karjalassa. Kepu löi SDP:tä kuin vierasta sikaa, mutta kukaan ei saanut kysyä mitä kepu itse sai hallitusvallassa ollessaan aikaan?&nbsp;</p> <p>Olen nyt hiukan ilkeä ja totean, että&nbsp; &rdquo;muunnellun totuuden&rdquo; puhuminen aluepolitiikassa pitää lopettaa. On aika vaatia myös keskustapuolueelta vastuuta ja totuuden puhumista. Samalla on myös aika määritellä miten Suomea tullaan kehittämään. Tähän tarvitaan parlamentaarista konsensusta sekä tieteellistä ajattelua pohjaksi.</p> <p>Erityisesti olisi tarve määritellä palveluvyöhykerajat. Näin ihminen tietää mitä palveluja on mahdollisuus odottaa missäkin osaa maata asuessaan. On aivan turha aina vaalien alla uskotella, että joka niemessä ja notkossa tullaan asumaan ja olisi tulevaisuudessa yhtäläinen palvelutaso.&nbsp;</p> <p>Toinen asia, joka pitäisi selkeästi parlamentaarisesti määritellä, on strateginen liikennepolitiikka. Näin tärkeässä asiassa ei päätösvaltaa pidä jättää liikenne -ja viestintäministeriön virkamiehille, vaan poliitikkojen tulee uskaltaa ottaa kanta mitä liikennemuotoja milläkin alueella kehitetään ja kuinka laaja on tulevaisuuden liikenneverkko. Rakennettaisiinko oikeasti nopeat raideyhteyden kaikkiin maakuntakeskuksiin ja lakkautettaisiin maan sisäinen henkilölentoliikenne? Tämä olisi myös vahva ympäristöpoliittinen ratkaisu.&nbsp;</p> <p>Kun kaikkea ei voi saada kaikkialle, on priorisoitava mitä ainakin on saatava kaikkialla. Siitä voidaan lähteä liikkeelle tarkastelemaan elinvoiman vahvistamista maakunnissa sekä ihmisten välisen tasa -arvon turvaamisessa. Joensuu, Kuopio, Savonlinna, Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi, Vaasa, Kokkola, Pori kannattelevat alueidensa kehitystä. Niiden aseman turvaamisesta on pääasiassa kiinni &rdquo;säilyykö koko Suomi asuttuna&rdquo;!&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Säde Tahvanainen</p> <p>-osaaja-</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen julkaisema kysely räjäytti käyntiiin kuuman aluepoliittisen keskustelun. Maahan lyödylle keskustalle tämän on lottovoitto ja viimeinen oljenkorsi nostaa profiilia perinteisen äänestäjäkuntansa silmissä. 

Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee se, että kuluneella hallituskaudella keskusta ei ole eväänsä lotkauttanut aktiivisen aluepolitiikan eteen. Ei ihme, että kuntaministeri Vehviläinen tyytyy jakamaan kyselyä koskevan uutisen twitterissä todeten ”kyllä kansa tietää”.  Eduskuntaryhmän puheenjohtajan kannanotto on lähes yhtä ympäripyöreä toive, että ”julkisia palveluja on tarjolla eri puolilla Suomea”. Antille tosin pisteet siitä, että ei ole katteettomia aiemmin lupaillutkaan. 

Kansanedustaja Pekkarinen sentään jo heittää epäsuorasti kritiikkiä hallituksen suuntaan: ”aluekehityksen koko kuvan kannalta olennaista olisi keskittyä siihen, sallitaanko sen tapahtua hallitsemattomasti niin kuin nyt on tapahtunut”. (Demokraatti 30.7.2018)

Keskustan kiemurtelu ei ole mitenkään yllättävää. Aina oppositiossa ollessaan puolue on muistuttanut istuvaa hallitusta maaseudun ja alueiden kehitystarpeista terrierin lailla. Aina keskustapuolueen omalla hallituskaudella on puheet kuitenkin piilotettu maton alle, varsinkin nyt Sipilän hallituksessa ei aluepolitiikka -sanaa ole viljelty. Päinvastoin, on lisätty tietoisesti markkinoiden määräysvaltaa kaikilla elämänalueilla. Ihmeen pitkään perinteinen keskustaväki on pysynyt kehityksestä hiljaa. 

Nykyisenä ”etelän hedelmänä” voin nyt tunnustaa kuinka monta kertaa tämä keskustan takinkääntöpolitiikka kismitti 12 vuoden kansanedustaja -aikanani Pohjois -Karjalassa. Kepu löi SDP:tä kuin vierasta sikaa, mutta kukaan ei saanut kysyä mitä kepu itse sai hallitusvallassa ollessaan aikaan? 

Olen nyt hiukan ilkeä ja totean, että  ”muunnellun totuuden” puhuminen aluepolitiikassa pitää lopettaa. On aika vaatia myös keskustapuolueelta vastuuta ja totuuden puhumista. Samalla on myös aika määritellä miten Suomea tullaan kehittämään. Tähän tarvitaan parlamentaarista konsensusta sekä tieteellistä ajattelua pohjaksi.

Erityisesti olisi tarve määritellä palveluvyöhykerajat. Näin ihminen tietää mitä palveluja on mahdollisuus odottaa missäkin osaa maata asuessaan. On aivan turha aina vaalien alla uskotella, että joka niemessä ja notkossa tullaan asumaan ja olisi tulevaisuudessa yhtäläinen palvelutaso. 

Toinen asia, joka pitäisi selkeästi parlamentaarisesti määritellä, on strateginen liikennepolitiikka. Näin tärkeässä asiassa ei päätösvaltaa pidä jättää liikenne -ja viestintäministeriön virkamiehille, vaan poliitikkojen tulee uskaltaa ottaa kanta mitä liikennemuotoja milläkin alueella kehitetään ja kuinka laaja on tulevaisuuden liikenneverkko. Rakennettaisiinko oikeasti nopeat raideyhteyden kaikkiin maakuntakeskuksiin ja lakkautettaisiin maan sisäinen henkilölentoliikenne? Tämä olisi myös vahva ympäristöpoliittinen ratkaisu. 

Kun kaikkea ei voi saada kaikkialle, on priorisoitava mitä ainakin on saatava kaikkialla. Siitä voidaan lähteä liikkeelle tarkastelemaan elinvoiman vahvistamista maakunnissa sekä ihmisten välisen tasa -arvon turvaamisessa. Joensuu, Kuopio, Savonlinna, Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi, Vaasa, Kokkola, Pori kannattelevat alueidensa kehitystä. Niiden aseman turvaamisesta on pääasiassa kiinni ”säilyykö koko Suomi asuttuna”! 

 

Säde Tahvanainen

-osaaja-

 

]]>
1 http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258835-kepun-viimeinen-oljenkorsi#comments Aluepolitiikka Keskusta SDP Mon, 30 Jul 2018 20:19:02 +0000 Säde Tahvanainen http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258835-kepun-viimeinen-oljenkorsi
Ay-porhot ja SDP – ruunan kummit? http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258430-ay-porhot-ja-sdp-ruunat-kummit <p>Me suomalaiset omaksumme uusia keksintöjä ja sovellutuksia nopeasti ja hylkäämme vanhat jos niistä ei ole mihinkään. Ilman ongelmia. Se näkyy parhaiten maaseudun hylätyissä niittokoneissa ja puimureissa. Wanha on wanha ja siitä pitää päästä eroon.</p><p>Joissain asioissa me olemme kuitenkin vanhoillisia. Meistä suurin osa on luterilaisen kirkon jäseniä vaikka näyttää siltä, että kirkon perussanoma alkaa vääntyä tunnistamattomaksi. Samoin suurin osa meistä on ay-jäseniä, vaikka sen johdon &ndash; sen ylimystön kanta - on täysin vastakkainen tavallisten suomalaisten eduille.</p><p><strong>STTK: ovet auki kaikille!!</strong></p><p>Otetaan esimerkki.</p><p>STTK:n keskusjärjestön puheenjohtaja Antti Palola katsoo, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita. Lainaan tässä Antti Palolaa &ndash; suomalaisten työläisten edustajaa - in extenso: &rdquo;<em>Oli maahanmuutosta mitä mieltä hyvänsä, Suomi ei modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka</em>, Palola toteaa.&rdquo; (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni</a>).</p><p>Palolan mainostama asiallisuus ja järki on sitä, että hän haluaa luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta työperäisen maahanmuuton tukemiseksi ja haluaa avata kaikki ovet uusille tulijoille.</p><p>STTK:n johtajiston ja suurvaikuttajien kanta maahanmuuttoon on riemukkaan hyväksyvä. &rdquo;Tulkaa kaikki tänne&rdquo;.</p><p>Lyhyesti: STTK:n virallinen linja on: Suomi tarvitsee kaikki. Otamme jokaisen.</p><p>Mihin Palolaa ja ay-ponsareita tarvitaan?</p><p>Palolalla näyttää olevan hakusessa se, mitä se ay-toiminta oikein on. Vielä vanhaan aikaan ay-liike puolusti sen jäseniä ja suomalaisten työtä yleensä.</p><p>Nyt on toisin.</p><p>Nyt vuonna 2018 työläisten edustaja ja ay-johtaja vaatii omalla alallaan portteja kokonaan auki maahanmuutolle! Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meille luodaan halpatyövoima-orjajoukko, joka on valmis tekemään työtä 1 eurolla per tunti. Työnantajille tämä on loistava mahdollisuus laskea työväestön palkkoja.</p><p>Ideana on se, että neuvottelutilanteessa työantaja toteaa, että &rdquo;meillä on ihmisiä, jotka tekevät teidän työnne jos ei miellytä&rdquo;. Ja samalla vanhan työnantajatrikin mukaan erikulttuurinen ja &ndash;kielinen työntekijäjoukko ei pysty kunnnolla keskinäiseen solidaarisuuteen.</p><p>Keskustelin tässä viikonloppuna erään tehdastyöläisen kanssa (sellunkeitto). Hän totesi, että ennen tehtailla oli omat muuttomiehet jos tarvittiin ja tehdas tuli vastaan, kun oli vaikeaa. Nyt tilanne on se, että duunarin palkka on ylimääräinen menoerä (vaikka suhdanteet vetävät) ja johtajien-ponssarien palkat hipovat taivasta. Duunari oli hänen mukaansa yhtiön hierarkiassa huonompi kuin koira. Hänen sanansa &ndash; ei minun. En ole duunari eikä minusta sellaista tule &ndash; olen tiededuunari. Mutta sen voin sanoa, että tämän keskustelukumppanin sanoissa piili kokemus ja tyly todellisuus.&nbsp;</p><p><strong>SDP:n ja ay-pomojen tuhoisa epäonnistuminen &ndash; henkinen konkurssi</strong></p><p>Tässä piilee suomalaisen ay-liikkeen ja myös SDP:n tuhoisan epäonnistumisen ydin.</p><p>Epäilen vahvasti, että ay-pomosakki ei ole halukas puolustamaan suomalaista työtä. SDP-nimistä puoluetta ja ay-liikkeen ylimystöä ei kiinnosta ,se miten sen jäsenet pärjäävät.</p><p>Duunarit on hylätty. Jätetty yksin. Laiminlyöty.</p><p>Muistan itse kun 2000-luvun alussa kirjoitin kolumneja &rdquo;Rakentaja&rdquo;-lehteen. Duunarit lähettivät minulle vetoomuksia, että ay-liike estäisi ulkomaisten reppufirmojen epäreilun kilpailun ja veronkierron. Minä lähetin vetoomuksia eteenpäin mutta sain huomata, että en ollut enää tervetullut kirjoittamaan kolumneja.</p><p><strong>Mihin ay-johtajia ja SDP:tä tarvitaan? </strong></p><p>Kysymys kuuluu: mihin ay-liikettä ja SDP:tä tarvitaan, jos ne eivät puolusta suomalaista työtä?</p><p>Eikö heistä tule tällöin yhtä merkityksellisiä kuin &ndash; jos rohkenen lainata suomalaista sanalaskua &ndash; ruunan kummit?</p><p>Arto Luukkanen, ps.</p><p>ps. Pitäisiköhän ay-liike uudistaa?</p><p>pps. On tämä loma mukava: lämmintä on ja voipi uida))</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me suomalaiset omaksumme uusia keksintöjä ja sovellutuksia nopeasti ja hylkäämme vanhat jos niistä ei ole mihinkään. Ilman ongelmia. Se näkyy parhaiten maaseudun hylätyissä niittokoneissa ja puimureissa. Wanha on wanha ja siitä pitää päästä eroon.

Joissain asioissa me olemme kuitenkin vanhoillisia. Meistä suurin osa on luterilaisen kirkon jäseniä vaikka näyttää siltä, että kirkon perussanoma alkaa vääntyä tunnistamattomaksi. Samoin suurin osa meistä on ay-jäseniä, vaikka sen johdon – sen ylimystön kanta - on täysin vastakkainen tavallisten suomalaisten eduille.

STTK: ovet auki kaikille!!

Otetaan esimerkki.

STTK:n keskusjärjestön puheenjohtaja Antti Palola katsoo, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita. Lainaan tässä Antti Palolaa – suomalaisten työläisten edustajaa - in extenso: ”Oli maahanmuutosta mitä mieltä hyvänsä, Suomi ei modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka, Palola toteaa.” (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni).

Palolan mainostama asiallisuus ja järki on sitä, että hän haluaa luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta työperäisen maahanmuuton tukemiseksi ja haluaa avata kaikki ovet uusille tulijoille.

STTK:n johtajiston ja suurvaikuttajien kanta maahanmuuttoon on riemukkaan hyväksyvä. ”Tulkaa kaikki tänne”.

Lyhyesti: STTK:n virallinen linja on: Suomi tarvitsee kaikki. Otamme jokaisen.

Mihin Palolaa ja ay-ponsareita tarvitaan?

Palolalla näyttää olevan hakusessa se, mitä se ay-toiminta oikein on. Vielä vanhaan aikaan ay-liike puolusti sen jäseniä ja suomalaisten työtä yleensä.

Nyt on toisin.

Nyt vuonna 2018 työläisten edustaja ja ay-johtaja vaatii omalla alallaan portteja kokonaan auki maahanmuutolle! Käytännössä tämä merkitsee sitä, että meille luodaan halpatyövoima-orjajoukko, joka on valmis tekemään työtä 1 eurolla per tunti. Työnantajille tämä on loistava mahdollisuus laskea työväestön palkkoja.

Ideana on se, että neuvottelutilanteessa työantaja toteaa, että ”meillä on ihmisiä, jotka tekevät teidän työnne jos ei miellytä”. Ja samalla vanhan työnantajatrikin mukaan erikulttuurinen ja –kielinen työntekijäjoukko ei pysty kunnnolla keskinäiseen solidaarisuuteen.

Keskustelin tässä viikonloppuna erään tehdastyöläisen kanssa (sellunkeitto). Hän totesi, että ennen tehtailla oli omat muuttomiehet jos tarvittiin ja tehdas tuli vastaan, kun oli vaikeaa. Nyt tilanne on se, että duunarin palkka on ylimääräinen menoerä (vaikka suhdanteet vetävät) ja johtajien-ponssarien palkat hipovat taivasta. Duunari oli hänen mukaansa yhtiön hierarkiassa huonompi kuin koira. Hänen sanansa – ei minun. En ole duunari eikä minusta sellaista tule – olen tiededuunari. Mutta sen voin sanoa, että tämän keskustelukumppanin sanoissa piili kokemus ja tyly todellisuus. 

SDP:n ja ay-pomojen tuhoisa epäonnistuminen – henkinen konkurssi

Tässä piilee suomalaisen ay-liikkeen ja myös SDP:n tuhoisan epäonnistumisen ydin.

Epäilen vahvasti, että ay-pomosakki ei ole halukas puolustamaan suomalaista työtä. SDP-nimistä puoluetta ja ay-liikkeen ylimystöä ei kiinnosta ,se miten sen jäsenet pärjäävät.

Duunarit on hylätty. Jätetty yksin. Laiminlyöty.

Muistan itse kun 2000-luvun alussa kirjoitin kolumneja ”Rakentaja”-lehteen. Duunarit lähettivät minulle vetoomuksia, että ay-liike estäisi ulkomaisten reppufirmojen epäreilun kilpailun ja veronkierron. Minä lähetin vetoomuksia eteenpäin mutta sain huomata, että en ollut enää tervetullut kirjoittamaan kolumneja.

Mihin ay-johtajia ja SDP:tä tarvitaan?

Kysymys kuuluu: mihin ay-liikettä ja SDP:tä tarvitaan, jos ne eivät puolusta suomalaista työtä?

Eikö heistä tule tällöin yhtä merkityksellisiä kuin – jos rohkenen lainata suomalaista sanalaskua – ruunan kummit?

Arto Luukkanen, ps.

ps. Pitäisiköhän ay-liike uudistaa?

pps. On tämä loma mukava: lämmintä on ja voipi uida))

]]>
22 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258430-ay-porhot-ja-sdp-ruunat-kummit#comments Antti Palola Ay-liike SDP Thu, 19 Jul 2018 20:24:26 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258430-ay-porhot-ja-sdp-ruunat-kummit
SDP ja uusimmat gallupit? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257848-sdp-ja-uusimmat-gallupit <p>Helsingin Sanomat julkaisi gallupin, jossa hän suosituin seuraavaksi pääministeriksi kaikkien suomalaisten keskuudessa, on Antti Rinne. Vertailussa olivat mukana kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun tutkittin, miksi Antti Rinne on suosituin tulevaksi pääministeriksi, ei SDP:n eikä Antti Rinteen kannata vielä revetä riemusta. Tutkimuksen mukaan kaikki kolme mahtuvat virhemarginaalin sisään.</p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html</a></p><p>Pari päivää sitten kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi Kantar TNS:n toteuttaman kyselyn, jossa kysyttiin kansalaisilta, miten eri puolueitten puheenjohtajat vaikuttavat oman puolueensa kannatukseen. Tämäkään tuskin suuresti riemua synnyttää.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-1028343" title="https://yle.fi/uutiset/3-1028343">https://yle.fi/uutiset/3-1028343</a></p><p>Myös viimeisimmässä mielipidetutkimuksissa Kokoomuksen ja SDP.n kannatukset ovat lähes tasoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat julkaisi gallupin, jossa hän suosituin seuraavaksi pääministeriksi kaikkien suomalaisten keskuudessa, on Antti Rinne. Vertailussa olivat mukana kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun tutkittin, miksi Antti Rinne on suosituin tulevaksi pääministeriksi, ei SDP:n eikä Antti Rinteen kannata vielä revetä riemusta. Tutkimuksen mukaan kaikki kolme mahtuvat virhemarginaalin sisään.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005743324.html

Pari päivää sitten kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi Kantar TNS:n toteuttaman kyselyn, jossa kysyttiin kansalaisilta, miten eri puolueitten puheenjohtajat vaikuttavat oman puolueensa kannatukseen. Tämäkään tuskin suuresti riemua synnyttää.

https://yle.fi/uutiset/3-1028343

Myös viimeisimmässä mielipidetutkimuksissa Kokoomuksen ja SDP.n kannatukset ovat lähes tasoissa.

 

 

]]>
76 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257848-sdp-ja-uusimmat-gallupit#comments Antti Rinne Galluptulokset SDP Wed, 04 Jul 2018 14:47:59 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257848-sdp-ja-uusimmat-gallupit