Lassi Jääskeläinen Ajatuksia Lohjalta

Antti Lindtman SDP:n puheenjohtajaksi

Keskustelu SDP:n puheenjohtajuudesta käy kuumana. Antti Rinne ilmoittaa lauantaina puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä jatkoaikeistaan. Riippumatta Rinteen jatkoaikeista, on käynyt selväksi, että jonkin muotoinen puheenjohtajakisa on luvassa.

Mahdollisia ehdokkaita Rinteen lisäksi on ainakin Antti Lindtman, Timo Harakka, Tytti Tuppurainen ja Tuula Haatainen. Vaikka mahdollisia ehdokkaita on paljon, näistä Antti Lindtman on kaikilla mittareilla ehdoton ykkösnimi.

Koenkin tärkeäksi, että Antti Lindtman asettuu ehdolle puolueen puheenjohtajaksi riippumatta siitä, hakeeko Rinne jatkokaudelle. Ilman Lindtmania todellista puheenjohtajakisaa ei päästä käymään, koska Rinteen voitto on siinä tapauksessa nykyisillä kannatusluvuilla lähes varma. Näin ollen Rinne ei joudu kisaamaan tosissaan voitosta, ja on vaarana, että kisasta tulee vastakkainasettelu Rinteen kannattajien ja niiden välillä, jotka kannattivat Jutta Urpilaista Seinäjoen puoluekokouksessa. Jos Lindtman taas lähtee ehdolle, uskoisin että saamme tiukan ja avoimen puheenjohtajakisan, joka hyödyttää merkittävästi puoluetta.

Miksi kannatan Antti Lindtmania?

Olin puoluekokousedustajana myös Seinäjoen puoluekokouksessa ja tuin silloin julkisesti Antti Rinnettä. Pidän edelleen Antti Rinnettä hyvänä puoluejohtajana eikä minulla ole mitään henkilökohtaisesti Rinnettä vastaan, mutta koen että Lindtman olisi monin tavoin Rinnettä parempi puoluejohtaja ja uskottavampi pääministeriehdokas.

Lindtmanin etuna Rinteeseen verrattuna on etenkin erittäin sujuva esiintyminen. Rinne ei kykene esiintymään yhtä vakuuttavasti, ja näillä kannatusluvuilla vaaleja edeltävät tv-tentit ovat ratkaisevassa roolissa vaalivoiton kannalta. Lindtman on myös vain 34-vuotias, joten hänen valinta nuorentaisi SDP:n imagoa ja helpottaisi SDP:n suurimman ongelmaryhmän eli nuorten äänestäjien tavoittamista. Lindtmania ei myöskään painaisi samalla lailla edellisen hallituksen lähes täydellinen epäonnistuminen kuin kyseisen hallituksen valtiovarainministerinä toiminutta Rinnettä.

On myös valitettava fakta, että Seinäjoen puoluekokouksessa syntynyt jakolinja Rinteen kannattajien ja Urpilaisen kannattajien välillä ei ole täysin parantunut. Lindtman kykenisikin yhdistämään puolueen aivan eri lailla kuin Rinne. Tämä on erittäin suuri etu Lindtmanille.

Lopuksi on nostettava esiin se, että puolueen uudistustyö junnaa. Tämän laittaminen vauhtiin oli aikanaan sekä Rinteen että Urpilaisen tärkeimpiä kampanjalupauksia kun heidät valittiin puheenjohtajiksi. Tiettyjä asioita on kyllä tapahtunut, mutta ei tarpeeksi. Toivonkin, että puheenjohtajakisa toisi vauhtia puolueen uudistustyöhön, valittiin puheenjohtajaksi sitten kuka tahansa. Keinoista tämän saavuttamiseksi tulisi erityisesti keskustella puheenjohtajakisan aikana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Antti Lindtman SDP:n puheenjohtajaksi. Kannatan.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Kannatan. Luokiosta 2002. Sak projektisiihteeriksi 2003. Täydellinen broileri. SDP:n perinteiden täydellinen vaalija.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Meillähän hallituksen keskeisellä paikalla on kaksi poliittista "broileria" ja samalla myös puolueidensa puheenjohtajia, Petteri Orpo ja Timo Soini joten ei Lindman heistä taustan vuoksi mitenkään erottuisi, paitsi, että toimiminen ay-liikkeessä katson eduksi kansaedustajan toimessa. Pääministerinä meillä on entinen yrittäjä, jonka kyky päätöksen tekoon on olematon muistuttaen soutamista ja huopaamista, kertoen samalla mistä suomalaiset yrittäjät ovat tehty, ei puusta, vaan pahvista.

Pekka Iiskonmaki

Artolle ei sovi mikään. Minä kannatin Lassin esitystä ja harrasta toivomusta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Lindtman korvaa Rinteen hyvin SDP:n puheenjohtajana! Hänhän on kuulemma viime syksynä käynyt Kansankirkon rippikoulunkin ollakseen valmis SDP:n puheenjohtajaksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Timo Harakalla, Sanna Marinilla ja Lauri Ihalaisella on jonkinlainen suhde ympäröivään todellisuuteen, päinvastoin kuin muilla demarikansanedustajilla.

He tuskin haluavat Antti Rinnettä haastaa; vielä, vielä ja enää.

Lindtmanin broilerius ja äkkiherännäisyys ovat suorastaan noloja. Hänen mielipiteissään ja sanavalmiudessaan ei sinänsä ole vikaa. Ei Rinteenkään mielipiteissä.

SDP:n periaateohjelmatyöpapereita silmäiltyäni olisin valmis tekemään ehdotuksen: 1. Palautetaan voimaan vuoden 1952 periaateohjelma. 2. Otetaan oikeisiin tämän vuosisadan ongelmiin – ilmastonmuutokseen; ihmisten, tavaroiden ja palvelujen liikkuvuuteen – ajankohtaiseen tieteeseen perustuvat käytännölliset kannat asia kerrallaan.

Tai ruvetaan sitten äänestämään vihreitä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Lindtman ainakin takaisi pysyvyyden että SDPn tilanne jatkuu juuri sellaisena mikä se nyt on.
Pahnsuopa tarkkailija voisi arvailla että Lindtmanin johdolla tiukka toimintaa ohjaava AY ykseys, vanhojen miesten valta, pieni kuppikunta puoluejohdossa, vanhan toistelu ikäänkuin uutena, aatteessen luottavien äänestäjien tuen varmistaminen mieluisella leipäjonopopulismilla medioissa, tapa kanssakäydä negatiivinen, räkyttävä kulma edellä, hyvävaraisten ahnauden värikäs maalailu - niin että tällainen vakaa meno olisi turvattu.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

En usko, että demareilla riittää uskallus vaihtoon, Rinne taitaa jatkaa ja se on kyllä hyvä uutinen kilpaileville puolueille.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

SDP:n pitää haastaa koko uusliberalistinen raha- ja pankkijärjestelmä, jonka ytimenä on yksityisten pankkien rajaton rahan luontioikeus. Kaikki raha on jonkun velkaa. KLun pankki myöntää lainaa, samalla se kirjaa taseisiinsa vastaavan summan saamisiin ja pankin tase vahvistuu. Näitä saamisia pankki voi vapaasti myydä edelleen tekemällä niistä sijoituspaketteja. Niitä sitten suojataan tappion varalta erilaisilla futuureilla ja niiden johdannaisilla.

Johdannaiset ovat tavallaan vakuutuksia kurssi- ja muita hintaheilahduksia vastaan. Niillä on hinta, mutta ei lainkaan arvoa. Kun kaikki tai ainakin useimmat sijoittajat suojautuvat samalla tavalla, ei kenekään sijoitus ole turvattu. Sijoitusten hinnan päällä on vain johdannaisten hinta, joka on koko elinkeinotoiminnan rasitteena.

Tähän peruskenteeseen pitää uskaltaa puuttua, samoin omaisuuksien ja tulojen piilotteluun veroparatiseihin. Perustavoitteena pitää olla tuloerojen kaventaminen. Saksan talous, vaikka sillä kokonaisuutena on menevinään hyvin, on samalla esimerkki siitä, miten ei saa toimia. Työntekijöiden heikentynyttä asemaa kuvaavat leipäjonot ja pienipalkkaiset työt, joiden palkalla ei tule toimeen. Amerikka on myös hyvä esimerkki. Yli puolet väestöstä köyhtyy. Tulot ja omaisuudet kasaantuvat kiihtyvää vauhtia. Kaikkien hyvinvointiin riittäisi kyllä varoja, vaan ei rikkaiden ahneuteen. Sille ei riitä mikään.

Minä kannatan puheenjohtajaksi henkilöä, joka kirkkaasti sanoutuu irti nykysuuntauksen mukaisesta talouspolitiikasta, jonka perussävel on työntekijöiden aseman heikentäminen. Henkilönä en nimeä ketään etusijalle.

Toimituksen poiminnat